Graeme Simsion: Vauvatesti

Lokakuussa löysin eräältä kirpparilta tätä Vauvatestiä edeltävän osan , Vaimotestin, ja luin sen parissa päivässä. Nauraen, ihmetellen, itkienkin kai. Pidin kirjasta todella paljon. Siinä genetiikan tutkija Don Tillman halusi löytää itselleen vaimon, ja tarkoin elämäänsä säätelevälle hieman sosiaalisesti kömpelölle miehelle tehtävä ei ollut helppo. Ja loppujen lopuksi yhteen päädyttiin aivan erilaisen naisen kanssa kun Don alunperin oli kuvitellut. Ihana, räväkkä ja vahvat mielipiteet omaava Rosie nai siis Donin, ja elämä jatkui onnellisena nuoren parin muutettua Australiasta New Yorkiin...

Kunnes sitten alkaa tämä seuraava kirja: Vauvatesti. Don, joka on tottunut tiettyinä iltoina viikosta juomaan lasilliset jotain alkoholijuomaa ennen ruokaa järkyttyy, kun pöytään onkin eräänä päivänä katettu tavallisen alkoholiannoksen sijasta kaksi tuoremehu-lasia. Donin yllätykseksi vaimo Rosie ilmoittaa olevansa raskaana, vaikka suunnitelmaa lapsen hankintaan ei ole vielä tarkasti tehty tai sovittu. Don järkyttyy tietenkin aluksi. Eihän hän tiedä vauvoista mitään, joten tulevana isänä hän päättää aloittaa vauvaprojektin, jossa tutustuu vauvan odottamiseen ja vauvoihin tieteellisellä tarkkuudella. Tästä alkaa hulvaton ja osittain lukijaa raivostuttava matka, jossa Donin toimet näyttäytyvät jälleen kummallisina lähipiirin silmissä, etenkin vaimon joka kokee ettei Don tue häntä tarpeeksi tai oikealla tavalla. Monia väärinkäistyksiä syntyy, samoin koomisia tilanteita, kuten se että Don pidätetään leikkipuistossa tämän ollessa tarkkailemassa lapsia.

Vauvatesti on edellisen osansa tapaan älykkäästi kirjoitettua ihmissuhdehömppää, josta tekee erilaisen ja hauskalla tavalla tuoreen sen erikoiset henkilöhahmot. Etenkin Don joka kaiken tunteettomalta näyttävän käytöksensä keskellä tuntee oikeastaan voimakkaammin kuin muut. Hieman eri tavalla vain. Rosie oli tässä osassa ehkä hieman liian ymmärtämätön, mikä varmasti voi osaltaan johtua raskaana olosta.

Vauvatestin parissa viihtyi oikein hyvin. Monta nauruakin siitä sai. Mietin vieläköhän Don Tillmanin ja hänen perheensä seikkailut voisivat jatkua. Lukisin nimittäin mielelläni lisää.

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Suomalaisen kirjakaupan pokkaripöydästä löytyi  mielenkiintoiselta vaikuttava kirja kirjailijalta, jolta en ole ennen lukenut mitään. Olin kuullut kyseisestä teoksesta erään vlogaajan youtubevideossa. Kolme kirjaa sai valita viidentoista euron hintaan ja tämä kiinnosti kuulemani sekä takakannen tekstin perusteella sen verran mielenkiintoiselta, että valikoitui kolmanneksi. Luetuksi se tuli eräällä viikonloppureissulla, ja enimmäkseen junassa.

Nainen joka unohti kertoo melko kirjaimellisesti naisesta, joka unohti. Pian 40 täyttävä Alice kaatuu ja lyö päänsä aerobick-tunnilla ja kadottaa samalla kymmenen vuotta elämästään, ja yllättyy kuullessaan olevansa kolmen lapsen äitin ja eroamassa miehestään Nickistä. Hänen muistamansa elämäntlanne on aivan erilainen. Hän luulee olevansa 29-vuotias, odottavansa esikoistaan ja asuvansa itseään jumaloivan aviomiehen kanssa. Yllätyksekseen Alice on jopa laihempi kuin ennen. Hän on myös organisoitu perheenäiti, joka tuntuu vaihdettujen sähköpostiviestien mukaan olevan katkera miehelleen ja mies tälle. Lisäksi hän seurustelee lastensa koulun rehtorin kanssa, ei vain muista suhteesta mitään. Ja kuka on tuo Gina, jonka nimi nousee esille koko ajan. Alice päättää saada entisen elämänsä takaisin ja avioliittonsa raitelleen. Koko ajan tuntuu vain paljastuvan lisää outouksia. Kymmenessä vuodessa Alicesta on tullut nainen, jota hänen kymmenen vuotta nuorempi henkinen minänsä ei tunnista. Muistot palaavat hajanaisina kuvina.

Kirja on mielenkiintoinen ja koukuttavalla tavalla kirjoitettu. Liikuttavakin jopa etenkin jos ottaa huomioon sivujuonteen tarinassa, jossa käsitellään Alicen siskon kamppailua lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen kanssa. Hyvin rakennettu tarina, jonka mukana sai nauraakin välillä. Mutta jotain kuitenkin puuttui. Koko kirjan ajan tuntui kun oltaisiin menossa kohti suurta ja henkeä nostattavaa paljastusta. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Paljastus kyllä mutta ei mielestäni niin järisyttävä kuin kirja antoi olettaa.

Kevyeksi ihmisshderaamaviihteeksi Nainen joka unohti, oli kuitenkin oikein hyvin rakennettu. Se jokin luvattu ja vihjailtu, jota odotin koko kirjan ajan jäi kuitenkin puuttumaan.

Hyllyni unohdettujen lukemista vuonna 2018

Hyllynlämmittäjiä listaillaan monissa kirjablogiessa, ja lukijaheppujen instatileillä. Alkupäerisessä kaiketi olisi tarkoitus lukea vuoden aikana 12 hyllynlämmittäjää. Eli jostain syystä omasta hyllystä lukematta jääneitä kirjoja.

Minä aion lukea tänä vuonna kuitenkin pyöreän luvun (no luultavasti listan ulkopuolelta enemmänkin jos hyvin käy) lukemattomia kirjoja hyllystäni. Tarkoitus olisi lukea siis vähintään kymmenen oman hyllyy jätettyä raukkaa vuonna 2018. Koska en osannut valita kymmentä kerralla, valitsin ensin viisi kirjaa. Loput viisi valitsen myöhemmin.

Tällä hetkellä lukulistalla omista varastoista on seuraavat kirjat:

Diana Gabaldon: Muukalainen

(tämä kirja minulla on ollut kesken vuosikausia. Olen menossa noin puolessavälissä. Tänä vuonna luen mokoman loppuun.)

Mark Logue, Peter Conradi: Kuninkaan puhe

(Tätä olen aloittaut muutaman sivun verran. Ostettu on..no enpä edes muista milloin. Vuonna 2017 luin kaksi Kuningatar Elizabetin elämänkertaa, ja tänä vuonna on aika lukea jotain hänen isäänsä liittuvää. Ja tälläpä on hyvä aloittaa, kun kerta hyllystä löytyy)

Alex Scarrow: Timeriders

(Tämä on listani ensimmäinen kirja, jota en ole vielä yhtään korkannut. Taitaa aloittaa muuten kirjasarjan ja joskus muutama vuosi sitten ostin kirjan Sokos-outletista halvalla nähdäkseni onko kyseinen kirjasarja lukemisen arvoinen)

Riikka Pulkkinen: Totta

( Riikka Pulkkisen Totta on virunut hyllyssäni varmaan viimeiset 3-4 vuotta. Eräältä kirpparireissult mukaan napattu ja ostettu kirja, joka on mielestäni visuaalisesti ulkoasultaan ihastuttavan kaunis. En tiedä miksi :D Sisustuselementti se on :D)

                                                           Markus Zusak: Kirjavaras

(Ah, Kirjavaras. Tuo TBR-listoillani vuosikausia virunut ja hyllyssäni puolet siitä ajasta majaillut kirja, jossa Kuolema on kertojana. Tänä vuonna on sinun vuorosi tulla luetuksi!)

Sellaisia kirjoja siis löytyy minun listaltani tällä hetkellä. Viisi lisää tulee jahka keksin, mitkä viisi :D

Uusi alku vuonna 2018

Tämä blogi on ollut hieman tauolla. Tuntuu melkein vaikealta taas kirjoittaa tänne. Edellisen postauksen jälkeen olen kyllä lukenut kirjoja mutta en vain ole saanut aikaiseksi postata niistä. Rästipostauksia on niin paljon viime vuodelta mutta antaa niiden olla. Uusi vuosi, uusi alku. Tänä vuonna yritän blogata lukemistani kirjoista heti ne luettuani, sillä muuten postaukset jäävät roikkumaan, enkä keksi mitään kirjoitettavaa. 

Vuoden 2018 tavoitteena on lukea 50 kirjaa. Lisäksi saatan osallistua joihinkin haasteisiin. Niistä sitten mahdolisesti lisää myöhemmin. Toivon, että saan puhallettua tähän blogiin taas henkeä. Kirjoita kirjoittaminen on kuitenkin äärimmäisen mukavaa puuhaa. Etenkin kun ystävissäni ei ole ketään yhtä intohmimoisesti lukemiseen suhtautuvaa ihmistä, joten kirjoista höyryäminen on hyvä pitää enimmäkseen täällä blogin puolella.

Mutta juu. Lukusuunnitelmistani tälle vuodelle tulen kertomaan myöhemmin lisää. Hyvää lukemisen täyteistä uutta vuotta kaikille lukijoilleni. ,