maanantai 22. elokuuta 2016

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus


Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit


Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.

lauantai 6. elokuuta 2016

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma: kamera käy

s


Olen todella jäljessä näiden postausteni kanssa taas kerran, joten nyt on aika ottaa härkää sarvista ja alkaa purkamaan tätä sumaa. Ensimmäisenä jonossa on Tuija Lehtisen ihanan Saimi & Selma -sarjan kolmas osa. Saimi ja Selmahan ovat alunperin esiintyneet Lehtisen Rebecca-sarjassa, Rebecan pikkusiskoina, jotka kulkivat yhdessä kuin paita ja peppu keksien kaikenlaisia ideoita,

Sittemmin Saimi ja Selma saivat oman sarjansa, ja olen nyt sitten lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, Pikkuhiljaa Saimi ja Selma ovat eriytyneet toisistaan ja saaneet omia erilaisia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä on tuonut hieman kitkaa tyttöjen väleihin.

Selma pyörii koulussa suosittujen tyttöjen kanssa ja kuuluu heidän kanssaan samaan cheerleading ryhmään. Saimia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja hän harrastaakin vapaapalokuntailua ystävänsä kanssa. Selma on kiinnostunut enemmän tyttöjen jutuista; vaatteista ja ihqusta kaikkien ihailemasta poppitähdestä Danielista. Kun  julkisuuteen kerrotaan Danieliin liittyvästä kilpailusta, jonka voittajat pääsevät osallistumaan tämän musavideon kuvauksiin, käy Selman cheerleaderporukka kuumana. Kisaan on osallistuttava. Vastahakoinen iso-veli Mossu värvätään tämän tyttöystävän avustuksella kuvaajaksi tyttötiimille. Veljen tekemät omituiset youtube-videot kertovat ainakin sen, että tämä osaa kuvata, Samaan aikaan Saimi tuhahtelee tyttöjen pyrkimyksille, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa joku Daniel.

Kamera Käy on aika Selman näkökulmaan painottuva vaikka Saimillakin on oma isohko roolinsa varsinkin kirjan loppupuolella. Pääjuonen kanssa kulkevat tarinan mukana samalla myös hulvattottmat vanhukset, joita käydään moikkaamassa erinäisissä tapahtumissa vanhainkodilla. Tarina on taattua Lehtisen lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta. Solju luettaessa kuin vanha lempivillasukka jalkaan. Henkilähahmot ovat hauskoja, tarina etenee miellytävästi ja samalla pohditaan nuorille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi identiteettiä. Saimin ja Selman eriytymisestä on tullut tämän sarjan juju. Miten ennen niin läheiset siskokset pystyvät selvitymään ja pitämään keskinäisen suhteensa hyvän kun mielenkiinnon kohteet ja kaveripiirit alkavat vähän kerrassaan eriytyä. Tätä osaa tarinasta on todella mielenkiintoista seurata.

Saimi ja Selma kirjat ovat kuitenkin ennen kaikkea hyvän mielen kirjoja, ja niillä on hyvä parantua vaikkapa lukujumista. Seuraan heidän tarinaansa jatkossakin erityisellä mielenkiinnolla.