keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Stephen King: Kalpea aavistus



Tässä kuussa oli vuoden ensimmäisen Kingin aika :) Kalpeaa aavistusta tuli luettua aika paljon maratonilla, ja loppuun lukeminen tapahtu heti sen jälkeen. Hyvä Kingin kirja vetää kyllä mukaansa niin hyvin, että lukemisessa ei kauheasti nokka tuhise.

(Tällä hetkellä luen muuten teosta Kuvun alla ja parissa päivässä olen päässyt yli 400:n sivun. Vielä paljon tosin jäljellä koska se kirja on PAKSU. :D Saattaa siis mennä hieman pidempään sen lukemisessa).

Kalpea Aavistus kertoo Mike Noonanista,  kirjailijasta jonka vaimo kuolee eräänä helteisenä päivänä heidän kotikaupungissaan Derryssä. Mike joutuu vaimonsa kuoleman jälkeen pahanmoiseen writersblockkiin eikä pystyy enää kirjoittamaan saamatta panikkikohtausta. Onneksi vanhoja käsikirjoituksia on tallessa. Kuluu pari vuotta ja Mike alkaa nähdä outoja unia kesämökistään, jossa on viettänyt aikoinaan paljon aikaa vaimonsa kanssa. Unissa on jotain uhkaavaa, mutta ne houkuttelevat Miken matkustamaan paikan päälle pitkästä aikaa. Pikkukylässä, jossa mökki sijaitsee on menossa oikeustaistelu erään vanhan miljonäärin ja tämän miniän välillä; kiista pienen Kyra-tytön huoltajuudesta. Mike ajautuu taisteluun mukaan, ja osapuolien väliin. Miljonääri Max Devore ei kaihda keinoja  saadakseen tahtonsa läpi ja valitettavasti kyläläiset tuntuvat seivosan hänen takanaan. Mike ryhtyy auttamaan nuorta äitiä, Mattieta, Devorea vastaan. Samalla mökillä tapahtuu outoja. Siellä tuntuu kummittelevan. Niin Miken vaimo kuin jokin paljon uhkaavampi ja pahantahtoinen voima. Jääkaapin magneettikirjaimet muodostavat viestejä Mikelle. Pikkuhiljaa Mike alkaa ottaa selvää mökkinsä menneisyydestä. Mökki on kuulunut eräälle mustalle laulajalle 1900-luvun alussa ja siksi sen nimi on Sara Laughlin. 

Kalpea aavistus on kummitustarina mutta samalla se kertoo jotain luovuudesta. Mike Noonanin kirjailija ura ja kykenemättömyys enää kirjoittamaan on vahvassa osassa kirja tarinaa. Siinä pohditaan paljon ihmisen luovuudeen periaatteita ja sellaista luovuutta, joka tulee alitajunnasta. 

Hyvä kummitustarina on aina mieleeni, ja tämä ei petä minua. Pidin kirjasta todella paljon. Sen tunnelmasta ja ajankuvauksesta, sillä siinä päästään kurkkaamaan myös menneisyyteen. Henkilöhahmot olivat myös mielenkiintoisia, ja pidin etenkin pikku Kyrasta. Kirja onnistui myös pelottamaan ja siinä oli Kingille ominainen ahdistava tunnelma kuitenkaan toivoa unohtamatta. Sitäkin löytyi. Loppu oli ehkä hieman hätäinen mutta kokonaisuutena kirja oli todella hyvä. 




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Anna Hallava: Operaatio Huulituuli

Operaatio Huulituuli jatka teinikeiju Ofelian tarinaa,joka alkoi kirjassa Sammakkoprinsessa. Ofelia on 14-vuotias tyttö jolla on kaksoiselämä. Hän on koulussa tavallinen ihmistyttö mutta salaisesti hän on keiju. Ja vieläpä kuninkaallista keijusukua. Tämän hän sai selville täytettyään 13 edellisessä osassa. Ofelialla on myös kummilahjaksi saatu rakkauden tunnistamisen taito. Hän voi suudella vain tosirakkauttaan. Muut muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.

Operaatio Huulituulessa Ofelia kuulee taikajuomasta jonka avulla muidenkin suuteleminen onnistuu ilman sammakkoefektiä. Ofelia haluaa kaikin keinoin saada tuota lientä hyppysiinsä jotta pääsisi pussaamaan hottiksia. Samaan aikaan Ofelian täytyy opetella keijumaailman saloja ja tapoja sillä hänestä ollaan tekemässä kruununprinsessaa. Kaiken tämän keskellä Ofelia onnistuu koheltamaan melkoisen paljon. Melko hupsu teini kun on. Vaikka hänessä alkaa mielestäni hitusen näkymään pieniä kypsymisen merkkejä.

Operaatio Huulituuli on hauskalla tavalla kirjoitettua teinihömppää, joka saa hyvälle tuulelle. Jos kaipaa piristystä ja kevyttä luettavaa kannattaa tarttua tähän. Keijujen maailma etenkin on hyvin rakennettu ja Ofelian seikkailuja siellä on hauskin lukea.

lauantai 20. helmikuuta 2016

J. K Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat




Osallistun Hyllytontun Höpinöitä blogin laatimaan  Okklumeus-haasteeseen, jossa luetaan Harry Pottereita ja Potter-maailmana sijoittuvia kirjoja Alan Rickmanin muiston kunniaksi. Itselläni on tällä hetkellä kesken (aika alussa) Harry Potter ja Azkabanin vanki (en jaksa taas aloittaa alusta kun uusintaluku on aina jumahtanut tähän kolmanteen), ja aion tämän vuoden aikana lukea sekä sen, että loput Potterit. Aion kuitenkin lukea Okklumeus haasteeseen myös näitä muita Potter-aiheisia teoksia.

Siuntio Silosäkeen tarinoista oli hyvä aloittaa, sillä olen halunnut lukea sen muutenkin jo pitkään, ja se löytyy myös TBR-listaltani. Siuntio Silosäkeen tarinat sisältävät viisi vellhoje ja noitien satua, sekä professori Dumbledoren kommentit niihin.

Siunti Silosäkeen Tarinat on lyhyt mutta hyvä kirja. Kaikissa tarinoissa oli jotain hyvää, vaikka pari toki nousikin ylitse muiden. Tarina Kolmesta veljeksestä on yksi suosikeistani se kun on tuttu jo Potter-kirjoista ja edelleenkin se kolahti. Muut suosikkini kirjassa olivat melkoise groteskin Tietäjän karvainen sydän sekä Oivan onnen alkulähde. Molemmat olivat omilla erilaisilla tavoillaan aivan loistavia, ja oivaltavia. Synkkä puoleni nautti etenkin Tietäjän karvaisesta sydämestä. Kirjan ensimmäinen tarina Velho ja Pomppiva pata taas oli vähiten mieleeni. Se taisi myös olla lyhyin tarinoista. En ole aivan varma.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti kaikille Potter-faneille, Minusta tämä oli oikein mukava pikku teos. En nyt viitsi tarinoiden juonia avata tuon enempää, etten spoilaa vahingossa liikaa. Lyhyiden tarinoiden kuvaukset on vaikea tehdä niin ettei mikään spoilaantuisi.

Tämä kirja löytyi myös TBR-listaltani. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Kooste ystävänpäivän lukumaratonista



                        



Tämä tulee nyt hieman myöhässä. Viime sunnuntaina oli siis ystävänpäivän lukumaraton, jolle minäkin osallistuin. Aloitin sunnuntaina kello 12:00 ja lopetin maratonin seuraavana päivänä eli maanantaina samaan aikaan. Sain luettua yhden kokonaisen kirjan, ja ison osan toista.

Kokonainen kirja oli Anna Hallavan Operaatio Huulituuli jonka luin kokonaisuudessaan ja sen pituus oli 302 sivua.. Toinen kirja, jota en aivan saanut loppuun oli Stephen Kingin järkäle, jolla pääsin sivulle 402 ennen kuin maratoonaus aika loppui. Olin lukenut siitä aiemmin jo 32 sivua, joten luin Kingin kirjaa noin 370 sivua. 

Yhteensä luin siis 672 sivua. En siis mitään hurjaa määrää mutta ihan mukavasti. 

Tunnelmat maratonin  aikana ja jälkeen olivat ihan hyvät. Lukeminen välillä vähän takkusi kun oli muutakin ohjelmaa päivässä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen. Joskus vielä uudestaan maratoonaamaan.

Postaukset kirjoista tulevat jossain vaiheessa.




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän lukumaraton




                        



Yöpöydän kirjat - blogi emännöi tänä vuonna ystävänpäivän lukumaratonia. Tänä vuonna tällä samalla päivämäärällä sattuu olemaan myös lukurauhan päivä. Maratonilla on tarkoitus lukea 24:n tunnin ajan. Jos tarkemmat ohjeet kiinnostavat ne löytyvät tuon linkin takaa.

Itse olen maratoonannut yhtäaikaa muiden bloggaajien kanssa vain kerran aikaisemmin viime kesänä. Pari omaa maratoonia on tullut kyllä pidettyä.

Aloitan maratonin näillä näppäimillä tuossa suunnilleen klo 12:00 ja samaan aikaan huomenna maraton loppuu osaltani. Saa nähdä, miten paljon saan luettua kun tänään on paljon muutakin tekemistä ohjelamssa. En ota kuitenkaan paineita vaan luen senverran kun ehdin. Valinnanvaraa olen tapani mukaan kasannut mukaan taas paljon. (siltä varalta etten jaksa keskittyä tiettyyn kirjana).


En vielä tiedä millä kirjalla aloittelen. Pyrin päivittämään tätä postausta maratonin aikana.

Nyt lähtee :)

klo: 15:15

Aloitin Anna Hallavan Operaatio Huulituulella. Nuorten hömppä tuntui sopivalta aloituskirjalta. Aika vierähti kirjan parissa ja äsken sain sen luettua. Samalla tulin vääntäneekis lasngen uuniin. Nyt lähden käymään kaupassa ennen kuin lukeminen saa jatkoa. Taidan päättää seuraavankin kirjan vasta sitten kun  alan lukemaan. Intuitio on paras ystävä. Operaatio huulituuli oli kyllä hauska kirja. Teinihömppä tekee iloiseksi.

klo 20:50

Ei ole ihan putkeen mennyt tämä maratoni. Edellisen päivityksen jälkeen olen lukenut vain pari hassu sivua Kingin Kalpeaa Aavistusta , jossa olin ennen sitä jo menossa sivulla 32. Tässä välissä tuli katsottua yksi Dexter-jakso Netflixistä, otettua pienet torkut ja käytyä kaveria tapaamassa kaupungilla. No, nyt voin loppuillan lueskella ja katsoa miten pitkään jaksan valvoa. Huomenna saattaa sitten aamupäivällä vielä ehtiä ennen kahtatoista vähän jatkamaan. Tällä hetkellä luettuna siis yksi kokonainen kirja ja pari hassua sivua toista eteenpäin.


klo 23:45

Kingin kirja on nyt edennyt ihan mukavasti ja tarina alkanut päästä vauhtiin. Nyt käyn suihkussa ja jatkan kirjan parissa vielä hetken ennen nukkumaan menoa. :D Huomenna voisin yrittää herätä yhdeksältä vielä lukemaan lisää ennen maratonauksen ajan umpeen kulumista. Saa nyt nähdä. Tältä illalta kuitenkin hyvää yötä :)

torstai 11. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste




Sain kirjablogeissa pyörineen viiden kirjan haasteen Kirjaston Kummitus - blogin Anulta. Olin jo odotellutkin innolla, josko joku haahtaisi minut tähän, joten kiitos Anu :)
(Anteeksi muuten tästä tämän postauksen ulkoasusta. Blogger jostain syystä postaa tämmöisenä silloin kun olen kopionut jostain muusta blogista kysymyksiä suoraan tekstikenttään. En jaksa nyt alkaa säätämään tämän kanssa.)



1. Kirja jota luen parhaillaan 


Minulla on tällä hetkellä kesken useampikin kirja, ja voi olla että myöhemmin aloittelen niitä lisääkin :D Jotkut on olleet kesken pidempään, ja jotkut hieman lyhyemmän ajan.

Pisin projekti työn alla on Diana Gabaldonin Muukalainen

Muita kirjoja, jotka ovat kesken on:


J.K Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

Angie Sage: Magiaa

Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Carlos Ruiz Zaron: Tuulen Varjo

Anna Hallava: Operaatio huulituuli


Huh, huh. Enpä tajunnut että minulla on noin monta kirjaa työn alla. Olen aika fiilispohjainen lukija, joten saatan hylätä jo kesken olevia kirjoja jonkun muun sillä hetkellä kiinnostavamman kirjan tieltä syrjään.




2. Kirja josta pidin lapsena


Hanhiemon satuaarteet, Vihreät Varikset, Anni Polvan Tiina-kirjat, Neiti-etsivät, Pikkuvampyyri-kirjat, Virginia Andrewsin Pimeän kukat jne. (Joo luin niitä jo ala-asteella vaikka eivät olisi todellakaan olleet senikäiseille soveltuvia kirjoja :D), Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini (luin sen salassa vanhemmiltani 11-vuotiaana ) , ja Harry Potterit  tietenkin. :)



3. Kirja joka jäi kesken

Hm... minulta jää usein kirjoja kesken siksi etteivät ne ole juuri sillä hetkellä lukufiilikseeni soveltuvia mutta aion lukea ne kuitenkin joskus. Yksi Tällainen oli esimerkiksi F.Scott Fizgeraltin Kultahttu. Sellaisia kirjoja jotka olisi jättänyt kesken koska en pitänyt niistä, en muista tällä hetkellä.



4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Anne Frankin Päiväkirja, Lee Harperin Kuin Surmaisi Satakielen, J. K Rowlingin Harry Potterit, George R. R Martinin Tulen ja jään laulu, J.S Meresmaan Mifonki-sarja, Taru Sormusten herrasta, Emily Bronten Humiseva Harju... noin muutamia mainitakseni...

Jokainen noista kirjoista on ollut omalla tavallaan vaikuttava. Noista nälee myös, että luen aika paljon fantasiakirjallisuutta, ja siksi monet merkitykselliset kirjat ovat sitä genreä.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Potterit ovat ehdottomasti sellaisia. Lueskelen muutenkin mielelläni kirjoja uudestaan. Viimeksi olen lukenut uudestaan Stephen Kingin Hohdon ainakin, ja luulen että luen sen vielä joskus. 

maanantai 8. helmikuuta 2016

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän



Viikko sitten tehdyllä kirjastoreissulla sattui hyppysiini tämä Pulkkisen kirja, joka on siis alunperin ilmestynyt jatkokertomuksena naistenlehdessä. Kirja oli mukavan ohut ja mielenkiintoisen oloinen, joten olihan se lainattava. Luinkin sen viime viikolla muistaakseni yhden illan (meni vähän yön puolelle) aikana.

Iiris Lempimvaara on koulupsykologi, jonka miesystävä jatkaa. Kirjassa kerrotaan siitä, miten Iiris selviytyy erosta. Alku on hankalaa ja Iiriksellä tuntuu olevan pieni pakkomielle eksästään, hän jopa vakoilee tätä. Pikkuhiljaa elämä alkaa kuitenkin tarjota jotain muutakin. Iiris käy treffeillä, hengailee naapurissa asuvan Marja-Liisan kanssa, jonka Kauniista ja Rohkeista opittu elämänfilosofia alkaa tarttumaan Iirikseenkin. Myös töissä Iiris löytää itselleen uuden projektin erään hiljaisen tytön auttamisen muodossa.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on hieman omituinen kirja. Päähahmo Iiris on mielenkiintoinen tuttavuus, joka herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä Iiris on todella ärsyttävä ja suoraan sanottuna itsekeskeinen oman navan tuijoittelija. Välillä hän onnistuu kuienkin olemaan hauska ja välittävä ihminen.

Tämä on Pullkiselta varmaan hänen kevein kirjansa (en tosin ole lukenut vasta kuin yhden hänen kirjansa). Silti kirja on omalla tavallaan ehkä hieman keittiöpsykologisesti syvällinen. Kirja on päällisi puolin aikalailla chick-lit tyylinen teos mutta sen tyyli ja Pulkkisen kirjoitustapa poikkeaa melkoisesti chic-litin kirjoitustyylistä. Siinä on oma Pulkkismainen leimansa.

Annoin kirjalle Goodreadsissa kolme tähteä. Tämä oli ihan kiva lukukokemus, ja kirja oli mukavan kevyen hömppäinen olematta sitä liikaa. Jokin Pulkkisen kirjoitustyylissä hieman tökkii minua välillä mutta se ei kuitenkaan pilannut tämän kirja lukunautintoa juurikaan.

tiistai 2. helmikuuta 2016

J.S Meresmaa: Mifongin kätkemä



Sain tänään viimein luettua loppuun Mifongin Kätkemän, joka on Mifongi-sarjan neljäs osa. Olen kyllä lukenut tätä ihmeellisen hitaasti sillä aiemmat osat olen lukenut suunnilleen yhden tai kahden päivän aikana. Tätä olen lukenut marraskuusta asti. Tosin enemmän pääsin kirjan imuun tammikuun aikana, ja siltikin sen loppuun saattaminen meni tänne asti. Outoa. Kirja oli kuitenkin todella hyvä. Minulla on vain jokin hidas kausi menossa tämän lukemisen kanssa.

Nyt kuitenkin asiaan. Mifongin Kätkemä jatkaa Ardisin, Danten, Fenwrynin, Ciaranin ja kumppaneitten tarinaa jälleen eteenpäin. Merontesin lapsikirous on kumottu ja sen varjolla kuningas Ciaran on ajettu maanpakoon kun vallananastaja Amargon äpärä Skoemir Skadi Armund on vallannut Merontesin itselleen. Dante palaa siskonsa muassaan Pantterilaaksoon. Mifonkien perilline  Fewrynn taas tulee aloittaneeksi toimillaan huolestuttavan tapahtumasarjan, joka aiheuttaa hänelle ja hänen läheisilleen sekä Merontikselle ongelmia. 

Mifongin kätkemä synnyttää jälleen paljon uusia kysymyksiä. Parasta on kuitenkin se, että Ardis palaa aktiivisemmaksi hahmoksi ja pääsemme näkemään hänetkin toiminnassa. Risteääpä hänen polkunsa myös pitkästä aikaa Danten kanssa, ja se on sellaista luettavaa jota olen odotellut jo pitkään. 

Kirjassa liikutaan monen eri joukkion mukana ja se on mielestäni hieno ratkaisu. Ylipäätänsä koko sarjassa on henkilähahmojen runsaus ollut parasta. Minusta hahmoja ei ole millään tavalla edes liikaa vaan niissä pysyy aika hyvin kärryillä. Kirja jäi taas sellaiseen kohtaan, että jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa innolla ja jännityksellä. Tämä on niin ihanan perinteisen oloista fantasiaa mutta sisältää kuitenkin täysin oman twistinsä. Pidän tästä edelleenkin valtavasti. Sanoisin että tämä osa on tällä hetkellä suosikkini koko sarjasta.

Sellaista siis tällä kertaa. Suosittelen koko sarjaa fantasian ystäville. 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Nicholas Sparks: Illat meren rannalla


Luin tätä kirjaa kun olin kyläilemässä siskoni luona, ja unohdin tietenkin napata kuvan. No, ehkä yksi kuvatonkin postaus sallitaan. Kirja jäi muuten ainoaksi, jonksa sain tammikuun puolella luettua loppuun. Katsotana jos helmikuusta tulisi aktiivisempi lukukuukausi, ja samalla saisin herätettyä tämän blogin eloon. Tänään olen ainakin menossa kirjastoon. Palauttelen kirjoja, joihin ei juuri nyt ole lukufiilistä ja katson jos löytäisin jotain todella innostavaa luettavaa tilalle. 

No mutta nyt menee jo asian vierestä. :D Jospa aloittaisin tuosta kirjasta kertomisen. Luin siis pitkästä aikaa Nicholas Sparksia, akkainkirjallisuuden kruunaamatonta kuningasta. En muista milloin viimeksi olisin hänen kirjojaan lukenut. Nihkeässä lukufiiliksessä Sparksin kirjat toimivat, sillä niiden kanssa tietää mitä odottaa.

Adrianne Willis kokee monen keski-ikäisen naisen kohtalon kun hänen miehensä vaihtaa häneet nuorempaan. Adrianne jää kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Kun eräs ystävä tarvitsee hänen apuaan ja pyytää häntä vahtimaan meren rannalla toimivaa majataloaan ja emännöimään sesongin ulkopuolella tulevaa vierasta.

Paul Flanner on kyseinen vieras. Hän on vaimonsa jättämä kirurgi, joka huonosti menneen leikkauksen myötä on muuttamassa elämänsä suuntaa. Hän tulee myös tapaamaan leikkauksessa olleen potilaan omaisia.

Kun Adrianne ja Paul kohtaavat syntyy erään myrskyisen viikonlopun kestävä romanssi, joka auttaa molemmat uuteen alkuun. Vuosien päästä Adrianne kertoo tarinaa vaikeuksissa olevalle jo aikuiselle tyttärelleen, ja lukijalle selviää, miten Adriannen ja Paulin romanssin aikoinaan kävi.

Illat meren rannalla oli aika tavallista Sparksia. Herran kirjat ovat yleensä aika samantapaisia. Kaunis tarina, joka oli helposti luettavissa. Ihan jees kirja polkaista "LUKUvuosi" käyntiin :D Ei se nyt hirveästi hetkauttanut suuntaan tai toiseen mutta oli ihan mukava tarina.