maanantai 22. elokuuta 2016

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus


Tämä kirja oli yksi niistä, jotka luin lukumaratonin aikana, Ja toinen kirjoista, joista halusin tehdä vielä erikseen postauksen. Agatha Christien dekkarit ovat vielä hieman tuntematonta maaperää minulle, Olen elämäni aikana lukenut niistä joitakin mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa kun lainasin tämän kirjastosta ja päätin lukea.

Olen katsonut muutamia jaksoja Hercule Poirot tv.sarjasta, jossa pääosassa on mahtavan taitava näyttelijä David Suchet, ja lukiessani tätä kirjaa muistui yksi tällainen jakso mieleeni. Olin siis nähnyt tarinan jo, Se ei kuitenkaan lukemista haitannut.

Huvimajan arvoituksen Agatha Christie on kirjoittanut 1954 mutta kirja on julkaistu vasta 2000-luvulla. Kirjan tarina on kuitenkin ollut pohjana Chirstien kirjaan Kuolleen miehen huvimaja, joka on julkaistu 1974.

Tämä kirja sisältää myös Agatha Chriestien tyttärenpojan Mathew Prichardin esipuhe sekä Agatha Chritien kirjankansia yli viiskymmnetä vuotta  kuvittaneen  Tom Adamsin puheenvuoro, Molemmat olivat mielenkiintoisia ja toivat lukukokemukseen jotain extraa.

Huvimajan arvoituksessa tuo kaikkien rakastama viiksekäs Hercule Poirot pääsee käyttämään harmaita aivosolujaan Englannin maaseudulla. Rikskirjailija Ariadne Oliver kutsuu Poirotin Greenshore Housen kartanoon, jossa Ariadne on pestattu luomaan kartanon mailla tapahtuvalle kyläjuhlalle murhaleikki, Kirjailijatar kutsuu Poirotin mukaan, sillä hän on aistinut kartanon ilmapiirissä jotain outoa ja arvelee Poirotin läsnäolon olevan hyödyksi. Samaan aikaan kartanon mailla liikkuu eksyneitä turisteja, joita kartanon isäntä ei voi sietää.

Juhlpäivänä tapahtuu paljon; murhaleikki muuttu todeksi. Myös talon nuori eksentrinen emäntä näyttää kadonneen, joten Poirotilla on melkoinen pähkinä purtavana.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, vaikka onkin melkoisen lyhyt. Se sopi kuitenkin mitä mainioimmin lukumaratonille, sillä se piti otteessaan loppuun saakka, Agatha Christietä minun on ehdottomasti luettava vielä lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

J.S Meresmaa: Keskilinnan ritarit


Kuukausi sitten sain luettua J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit loppuun lukumaratonilla. Kyseinen painoshan on yhdistetty laitos kolmesta pienoisromaanista (Aseenkantajan kunnia, Ritarin kunnia, ja Kuninkaan tahto), jotka ovat ilmestyneet alunperin E-kirjoina. Itse olen hieman vanhanaikainen lukemisen kanssa ja suosin edelleen kansiin painettuja kirjoja, joita voi kosketella ja nuuskia ja lukea ja,,,no käsitätte pointin, Siksi olin innoissani kun kuulin, että nämä kirjat on julkaistu tässä perinteisemmässä muodossa,

Keskilinnan ritarit sisälsi kaikkea mitä hyvältä fantasiakirjalta voi haluta, Seikkailua, kuuman romanssin ja juonittelua sekä keskiaikaisen maailman, Parasta oli kenties se että tuo kuuma romanssi oli kahden miehen välillä. Romanssi oli vieläpä toteutettu aikalailla hyvällä maulla ilman yliampuvuutta. Tykkäsin tästä osasta kirjaa todella paljon etenkin siksi ettei päähenkiläiden välillä ollut pelkkä seksiä vaan mukana oli muutakin.

Tarina alkaa siitä kun Keskilinnan ritari Jehrem erotetaan ja karkoitetaan Keskilinnasta. Hänen entinen aseenkantajansa on kuollut onnettomuudessa vuosia aiemmin ja nyt näyttää ettei kyseessä olekana ollut onnettomuus, josta Jehrem on nyt saamassa syyt niskoilleen. Myön Jehremin isä on kuollut, ja Jehrem alkaa pohtia olisiko isänkin kuolemassa jotain hämärää. Avukseen Jehrem lähtee hakemaan aseenkantaja-kokelas Konnoa, jota Jehrem ei ole kokelasajan jälkeen halunnut pitää palveluksessaan joidenkin hieman epäsovinnaisten tunteidensa takia. Alkaa matka, jonka aikana vaarat ovat moninaiset ja tunteetn miesten välillä heittelehtivät suunnasta toiseen. Intohimoltakaan ei voida välttyä.

Keskilinnan ritarit on hyvää viihdettä ja koukuttava tarina, jonka lukeminen oli nautinto. Pidin siitä todella paljon. Juoni vetää hyvin, ja kirja onkin melko juonivoittoinen johtuen varmaan siitä, että kyseessä on kuitenkin kolme pienoisromaania, joka lajityyppinsä vuoksi tarvitsee tiivistä otetta, Moitittavaa en juurikaan keksi tästä kirjasta, koska tämä oli vain niin minun kirjani. Juuri sellainen jollaisten lukemisesta nautin eniten.

lauantai 6. elokuuta 2016

Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma: kamera käy

s


Olen todella jäljessä näiden postausteni kanssa taas kerran, joten nyt on aika ottaa härkää sarvista ja alkaa purkamaan tätä sumaa. Ensimmäisenä jonossa on Tuija Lehtisen ihanan Saimi & Selma -sarjan kolmas osa. Saimi ja Selmahan ovat alunperin esiintyneet Lehtisen Rebecca-sarjassa, Rebecan pikkusiskoina, jotka kulkivat yhdessä kuin paita ja peppu keksien kaikenlaisia ideoita,

Sittemmin Saimi ja Selma saivat oman sarjansa, ja olen nyt sitten lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, Pikkuhiljaa Saimi ja Selma ovat eriytyneet toisistaan ja saaneet omia erilaisia kiinnostuksen kohteitaan. Tämä on tuonut hieman kitkaa tyttöjen väleihin.

Selma pyörii koulussa suosittujen tyttöjen kanssa ja kuuluu heidän kanssaan samaan cheerleading ryhmään. Saimia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa, ja hän harrastaakin vapaapalokuntailua ystävänsä kanssa. Selma on kiinnostunut enemmän tyttöjen jutuista; vaatteista ja ihqusta kaikkien ihailemasta poppitähdestä Danielista. Kun  julkisuuteen kerrotaan Danieliin liittyvästä kilpailusta, jonka voittajat pääsevät osallistumaan tämän musavideon kuvauksiin, käy Selman cheerleaderporukka kuumana. Kisaan on osallistuttava. Vastahakoinen iso-veli Mossu värvätään tämän tyttöystävän avustuksella kuvaajaksi tyttötiimille. Veljen tekemät omituiset youtube-videot kertovat ainakin sen, että tämä osaa kuvata, Samaan aikaan Saimi tuhahtelee tyttöjen pyrkimyksille, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa joku Daniel.

Kamera Käy on aika Selman näkökulmaan painottuva vaikka Saimillakin on oma isohko roolinsa varsinkin kirjan loppupuolella. Pääjuonen kanssa kulkevat tarinan mukana samalla myös hulvattottmat vanhukset, joita käydään moikkaamassa erinäisissä tapahtumissa vanhainkodilla. Tarina on taattua Lehtisen lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta. Solju luettaessa kuin vanha lempivillasukka jalkaan. Henkilähahmot ovat hauskoja, tarina etenee miellytävästi ja samalla pohditaan nuorille tärkeitä asioita kuten esimerkiksi identiteettiä. Saimin ja Selman eriytymisestä on tullut tämän sarjan juju. Miten ennen niin läheiset siskokset pystyvät selvitymään ja pitämään keskinäisen suhteensa hyvän kun mielenkiinnon kohteet ja kaveripiirit alkavat vähän kerrassaan eriytyä. Tätä osaa tarinasta on todella mielenkiintoista seurata.

Saimi ja Selma kirjat ovat kuitenkin ennen kaikkea hyvän mielen kirjoja, ja niillä on hyvä parantua vaikkapa lukujumista. Seuraan heidän tarinaansa jatkossakin erityisellä mielenkiinnolla.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin kooste

 


Blogistanian kesälukumaratonin koosteen kirjoittaminen vähän venähti erinäisistä syistä. Minulla nimittäin alkoi tällä viikolla työkokeilu museolla ja arkirytmiin totuttautuminen on vielä kesken. Illalla ei jaksaisi tehdä oikein mitään. No, uskon että asia vaatii vain totuttelua. Ajanhallinta on vaikeaa kun sitä ei ole niin sanotusti tarvinnut hallita tällä tavalla moneen vuoteen. Kivaa tämä silti vain on että päivisin on joku paikka minne mennä. No niin...nyt meni asian vierestä sori. Eiköhän vain hypätä siihen koosteeseen.

Luin lukumaratonilla kaksi kokonaista kirjaa ja vajaan puolikkaan. Aloitin J.S Meresmaan Keskilinnan ritareiden loppuunlukemisella. On muuten oikein hyvä kirja, suosittelen. Postaus itse kirjasta tulee erikseen myöhemmin.  Toisena kirjana luin Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito kirjan, josta en kirjoita erikseen postausta. Se siis sisälsi pakinoita/kolumityyppisiä tektejä erinäisistä aiheista. Kirja oli ihan viihdyttävä ja sopi mukavasti maratonille nopealukuisuutensa takia. Mikään teksti ei tosin noussut ylitse muiden. Pidin enemmän siitä Laskeva neitsyt-opuksesta jonka joskus luin, jossa oli myös samantyyppinen idea. Kolmas kirja maratonillaolikin sitten Agatha Chriestien Hercule Poirot ja huvimajan salaisuus pienoisromaani, jonka Christie on aikoinaan kirjoittanut hyväntekeväisyys tarkoituksissa seurakuntansa katon korjaamieseksi. Erinäisten syiden takia kirjaa ei julkaistukaan silloin vaan se on julkaistu paljon paljon myöhemmin. Kirjan pohjalta Christei oli kuitenkin kirjoittanut pidemmän romaanin nimellä Kuolleen miehen huvimaja. Tarkempaa postausta on tästäkin kirjasta tulossa myöhemmin. Mielestäni tarina oli oikein viihdyttävä ja piti otteessaan.

Luin lisäksi 17 sivua kirjaa Charlaine Harrisin Pahan Veren valtakunta, joka puuttuu kuvasta. Siitä ei sen enempää.

Maraton sujui loppupäästään hieman hunonosti. Tuo Hercule Poirot kirja oli ainut jonka sain luettua sunnuntain puolella. Luulen että maanantaisen työkokeilun alun jännitys oli osasyynä tähän, En vain osannut keskittyä lukemiseen. Eipä tässä muuta kuin sanoa, että nyt meni näin, ja seuraavalla kerralla toivottavasti paremmin.

Yhteensä luin maratonin aikana 546 sivua.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 10.7.2016 (päivittyvä maraton-postaus)


Kirjablogimaailman kesälukmaraton on jälleen täällä, ja virallinen maraton päivä on huomenna sunnuntaina 10.7.2016. Sääntöjen mukaan ( jotka voit muuten lukea täältä) maratonin voi aloittaa jo tänään lauantaina mikäli ainakin osa maratonin ajasta ajoittautuu huomiselle. Tänä vuonna maratonia emännöi siis Ja kaikkea muuta -blogia pitävä Minna Vuo-Cho.

Itse aloitan siis tänään kohta puoliin. Kello 18:00 , jolloin maraton päättyy osaltani huomenna sunnuntaina kello 18:00. Tulen luultavasti tekemään tänä aikana muutakin kuin lukemaan mutta luen niin paljon kun saan luettua. Tähän postaukseen pyrin päivittämään lukumaratoinin etenemistä siten kun jaksan. Lisäksi aioin kirjoittaa maratonin jälkeen oman koostepostaukset sen kulusta.

Alla on lukupinoni tätä koitosta varten. Yksi kirjoista on aloitettu jo aiemmin ja se on tuo päällimmäinen J.S Meresmaan Keskilinnan ritarit. Aloitan Mararonin lukemalla sen loppuun.




Oikein hyvää maratonia kaikille siihen osallistuville :)

klo 20:41

Keskilinnan ritarit päästy loppuun. Olin ennen maratonia jo sivulla 212 joten luettuja sivuja tällä päivälle tuli äkkiseltään laskettuna tästä kirjasta 173 mikä on myös tämänhetkinen sivumääräni maratonilla :D Aika hitaasti näemme lähdetään liikkeelle. Seuraavaksi luen hieman Anna-Leena Härkösen kolumneja/pakinoita mitä ne nyt ovatkaan tuossa Takana puhumisen taidossa :D

klo 22:28

Takan puhumisen taito luettuna. Osa teksteistä oli todella hauskoja, osa taas ei niinkään. Se nyt ei kai ole erityisen outoa. Ihan mukava välipuhdistaja siis :) Sivuja luettuna tällä hetkellä yhteensä 329 . Ei hullumpaa. Seuraavaksi siirryn lukemaan herra Hercule Poirotin seikkailuista.


klo 1:14  Joo, ei tuo lukeminen enää ole oikein luonnistunut. Ensin pelasin tetristä, ja sitten aloin katosa youtube-videoita. Eli varmaan kohta menen nukkumaan ja lukumaraton jatkuu sitten aamulla :D

Sunnuntai 10.7

klo 12:24

Nyt on päästy taas pienen aamuhaahuilun jälkeen taas asiaan ja Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on nyt luettu. Kirja oli oikein viihdyttävä ja siinä oli ennen tarinaa kuvittajan mietteitä. Agatha Christien lapsenlapsen kirjoittama esipuhe, ja tarinan jälkeen Agatha Christien asiantuntijan löpinää kirjan syntyvaiheista. Yllättävän mielenkiintoisia olivat nekin sepustukset. Itse tarina on (pienoisromaani kun on) lyhyt ja viihdyttvä. Olin itseasiassa jo joskus katsonut tarinaan pohjautuvan Hercule Poirot tv-sarjan jakson.

Lukumaratonilla on nyt luettu yhteensä 529 sivua.  Matka jatkunee Sookie Stachousen kanssa kun alan kohta lukemaan tuota Charleine Harrisin kirjoittamaa Pahan veren valtakuntaa.

klo 17:30
r
Täytyy sanoa, että loppu lukumaratonista  plörinäksi. En saanut luettua Pahan Veren valtakunnasta kuin 17 sivua, ja siihen tyssäsi keskittymseni lukemisen kanssa, ja olen puuhaillut kaikkea muuta. Joten sanon jo tässä vaiheessa, että maratonini oli tässä. Kokonais sivumääräksi tuli nyt vaivaiset 546 sivua. No ihan jees, ehkä seuraavalla kerralla enemmän.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Serena Valentino: Noidan peili

Luin kirjasarjasta jossa satujen pahisten taustoja valotetaan jostain blogista. Kun Noidan peili sitten sattui kirjastossa joskus keväällä kätern, piti se lainata.

Noidan peili kertoo siis Lumikn äitipuolen tarinan. Äitipuolen joka oli aluksi haltioitunut naituaan kuninkaan ja saatuaan Lumikista tyttären. Kuningatar joka oli ollut peilintekijän tytär ja äiditön halusi aluksi olla hyvä äitipuoli Lumikille. Pitkään pieni perhe olikin onnellinen kunnes kuningatar sai lahjaksi salaperäisen peilin. Joutuipa perhe kokemaan myös tragedian.

Noidan peili kertoi aika tavanomaisen tarinan jossa huono lapsuus ja itsetunto ongelmat olivat suurin tekijä kuningattaren muuttumisessa ilkeäksi. Ei mitään maata mullistavaa siis. Kirja oli kuitenkin ihan mukiinmenevää viihdettä ja nopealukuinen.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions


Viimein tämä Unpopular Bookish opinions haaste tuli minullekin. Kiitos Mustelumon Hennille haasteesta :)


Säännöt:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä hemuidän bloginsa postaukseesi
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta, ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nmi



Kysymykset:

1. Kirja, tai kirjasarja josta kaikki pitävät mutta sinä et?

Twilight-saaga on ainakin yksi tällainen vaikka se taitaakin jakaa mielipiteitä aikamoisen lahjakkaasti, joten kyllä silläkin on muita ei-faneja. Luin kirjat vain sen takia, että ajattelin etten voi tuomita jotain. mitä en ole edes kokeillut. Kirjasarja oli kyllä ihan ok mutta hirveämmin en siihen ihastunut. Enkä myöskään ymmärrä sen suurta suosiota.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät mutta kukaan muu ei pidä?

Nämä on aika rajusti muotoiltuja nämä kysymykset :D Hieman ehdottomia, vaikka tuskin mikään kirja on sellainen josta vain minä pitäisin, tai josta kaikki muut pitäisivät mutta minä en. No ehkä näitä ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Tähän kohti sanoisinkin kirjaksi J. R.R Tolkienin Taru Sormusten Herrasta kirjat.  Ne ovat toki myös hyvin pidettyjä ainakin tietyissä piireissä. Kuitenkin olen kuullut joidenkin sanovat, etteivät kirjaa ja sen suosiota ymmärrä. Jopa muutama bloggaaja tämän haasteen kimpussa tuntui olevan sitä mieltä, että Taru Sormusten Herrasta ei iske. Minä kuitenkin olen fani. vaikka olenkin kahlannut teoksen vain kerran elämäni aikana. Joskus uudestaan ;)

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?

Vaikka en pitänyt Twilighteista , niistä löytyy ensimmäinen päähäni tuleva kolmiodraama, jonka lopputulos ei miellyttänyt. Edward vastaan Jakob. En tiedä olisiko Jakob ollut sen parempi valinta Bellalle, mutta kyllä kuka tahansa olisi ollut parempi kuin omistushaluinen angstaava Edward. 

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit mutta et pysty?

Tämä on aika vaikea kysymys minulle, sillä olen melkoisen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Yksi osa-alue jota en niin lue, ovat runot. En tosin tiedä onko se kovin suosittu kirjagenre. Se on kuitenkin sellainen, johon en ole oikein päässyt kiinni vaikka toisaalta haluaisinkin. Ehkä vielä joskus tartun myös runoihin.

5. Pidettu, suosittu tai rakastettu hahmo josta et pidä?
Pidän paljon Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjoista mutta en kuitenkaan henkiläkohtaisesti pidä Beckystä ihmisenä. Kirjahahmona hän on hauska, ja toilailuistaan on mukava lukea. Ja sisäisesti hänellä on kotuu hyvä sydän. Enimmäkseen Becky on kuitenki aivan himputin ärsyttävä ja pinnallinenkin tyyppi. Anteeksi Beckyn ystävät :D

6. Kirjailija, josta moent pitävät mutta sinä et? 

En keksi tähän nyt muuta kuin Stephenie Meyerin. En ole kyllä lukenut häneltä kuin Twilightit. En kuitenkaan pitänyt niistä hirveästi, joten muukaan tuotanto ei niin kiinnosta.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulle ai ole mielenkiintoa?

Fifty Shades of Grey tulee ensimmäisenä mieleen. Ei kiinnostaa niin yhtään, pelkkä ajatus koko sarjasta ällöttää. Toinen tähän sopiva sarja on sellainen, jota olen lukenut montakin kirjaa mutta sarjan loppuun lukeminen taitaa todellakin jäädät mielenkiinnon puutteen vuoksi kesken. Tässä puhun siis P.C  ja Kristin Castin Yön talo -sarjasta. Aluksi se oli mielenkiintoinen mutta kirja kirjalta päähenkilä ja tapahtumat alkoivat vain ärsyttää suunnattomasti. 

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Nyt ei tule mieleen mitään elokuvaa, joka olisi tällainen. Eräs televisiosarja tosin tulee mieleen. Nimittäin Sinkkuelämää, joka perustuu Candace Bushnellin saman nimiseen kirjaan. Yritin joskus lukea kyseistä kirjaa mutta en tykännyt siitä yhtään, ja huomasin sen jo ensimmäisillä sivuilla, joten jätin sen lukematta. Kun tas kirjasta tehty sarja on ollut suosikkini jo vuosikausia. Tykkään sarjasta aivan mahdottoman paljon. Se on muuten jännä, että sarjan jälkeen kirjoitetut Carrien nuoruudesta kertovat kirjat taas olivat mielestäni aivan mahtavia :)

Aika monella kirjabloggajalla on tämä haaste jo kiertänyt, joten haastan pari hieman erilaista blogia.









tiistai 7. kesäkuuta 2016

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin Sydämet


Lukujumi taitaa olla vaihteeksi väistynyt, sillä sain luettua tämän kirjan yhden päivän aikana (okei tämä on suhteellisen ohut nuorten kirja mutta silti :D) sunnuntaina. Hyvä minä! Tästä se lukeminen lähtee uuteen nousuun, ja minulla on kesälle paljon ideoita siihen, mitä kaikkea aioin lukea. Etenkin kun tämän viikon perjantaina alkaa jalkapallon EM-kisat, mikä tarkoittaa sitä, että telkkari on varattu avomiehelle seuraavat pari viikkoa. Minä aion istua sohvan divaaniosalla, ja lukea kirjoja ja ehkä kirjoittaa itse jotain samalla kun toinen puolisko katsoo jalkapalloaan. :D

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta itse kirjaan Khao Lakin sydämet. Marja-Leena Tiainen on tuttu kirjailija jo siltä ajalta, kun olin itsekin vielä hänen kirjojensa kohderyhmää vuosia sitten. (ai miten niin olen vanha.. :D Koin järkytyksen viime lauantaina kun omista lakkiaisistani oli kulunut kymmenen vuotta).  Tiaisen kirjat kertovat melkein aina jostain hieman vakavammasta aiheesta mutta kevyemmällä nuorille sopivalla otteetlla. Pitkästä aikaa teki mieleni lukea jotain kirjailijattarelta ja hyppysiini tarttui siis tämä Khao Lakin sydämet.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Emmasta, joka matkustaa isoäitinsä, sekä tätinsä ja tämän miehen kanssa Khao Lakiin kahdeksi viikoksi. Kyseessä ei ole  kuitenkaan mikään aivan tavallinen lomamatka, vaan seurueella on missio. Emma on ollut Khao Lakissa ennenkin kohtalon vuonna 2004, jolloin hän menetti koko perheensä tsunamille. Emma pelastui itse erään paikallisen miehen ansioista, ja matkan tarkoituksena on löytää tämä mies ja päästä kiittämään tätä pelastuksesta. 

Emman muistot tsunamista vyöryvät päälle paikan päällä. Takaumissa kuvataan menneisyyttä ja katastrofia sekä sen jälkimaininkeja. Nykyisyydessä pelastansa etsimisen lisäksi Emma tutustuu myös itä-suomalaiseen Venlaan ja tämän perheeseen, sekä ruotsalaiseen Lukakseen, joka on itsekin menettänyt perhettään tsunamissa. 

Kirjassa kerrotaan joitain lukuja myös Venlan näkökulmasta, joka on vain tavallinen teini perhematkalla. Lomakokemus Khao Lakissa on hieman erilainen, ja Venla vaikuttaa kirjan alussa melkoisen vähemmän kypsältä kuin Emma, mikä ei tietenkään ole erilaisten taustojen takia mikään ihme. Kirjan aikana Venlakin alkaa nähdä kuitenkin maailmaa laajemmin kuin vain oman mukavuutensa ympärillä.

Khao Lakin sydämet on hienolla tavalla kirjoitettu koskettava tarina nuorille. Se kertoo suuresta surusta, ja siitä että elämä voi jatkua tragediankin jälkeen. Kyyneleetkin tuli pari kertaa lukiessa tirautettua. Pidin kirjasta paljon. Toki aiheesta olisi saanut vielä pidemmän ja syvemmällekin menevän kirjan kirjoitettua. Tämä oli kuitenkin mielestäni sopivan mittainen ja tasapainoinen tarina nuoren tytön selviämisestä hankalien ja tuskallisten muistojen ja elämäntapahtumien kanssa. 


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ozzy Osbourne: Minä Ozzy


Eräs ystäni hehkutti talvella tätä kirjaa, ja sanoi nauraneensa ääneen monta kertaa. Muuta ei sitten kimmokkeeksi tarvittukaan tähän tarttumiseen. Kärsin nimittäin silloin lukujumista ja muutenkin mieli oli maassa. Nauru jos mikä oli asia, jota kaipasin. Niinpä eräänä talvisena (vai olikohan se jo keväisempi) päivänä hipsin kirjaston musiikkiosastolle etsimään kirjaa Herra Ozzy Osbournesta. Ilokseni löysin sen. Kotiin päästyäni avasin kirjan heti, ja jo alkulehdillä olleet sanat naurattivat niin että hyvä etten laskenut alleni. Elämänkerta on todella tragikoominen ja hauska. Järkyttäväkin.

Kirjan lukemiseen meni kuitenkin hieman pidempään kuin vain pari päivää tai viikkoa. Siihen meni melkein pari kuukautta. Luin sitä pieninä paloina, ja nautin joka hetkestä. Täytyy sanoa, että Ozzy on elänyt melkoisen elämän, voi pojat. En ymmärrä miten hän on enää hengissä, ja taisipa kirjassakin olla kohtia, joissa hengenlähtö olisi voinut olla lähelläkin.

Englantilaisen tehdaskaupungin köyhässä perheessä varttunut Ozzy on kyllä kantanut jotain onnenkantamoista mukanaan koko elämänsä. Ozzyllä oli jo koulussa vaikeaa; keskittymiskyvyn puute ajoi nuoren Ozzyn tekemään koulussa tyhmyyksiä, ja toimimaan luoka pellenä. Koulun jälkeen Ozzy joutuu lyhyeksi aikaa vankilaan. Hän myös yrittää työskennellä tehtaassa ja teurastamolla, ja molemmat yritykset ovat hyvin tuhoontuomittuja, ja hyvin hauskoja. 

Lukeamattomien pieleen menneiden yritysten jälkeen Ozzyllä välähtää. Hän keksii miten päästä pois ankeasta kotikaupungistaan; hän päättää ryhtyä rokkitähdeksi. Hän vie ilmoituksen paikalliseen musiikkiliikeeseen, jossa etsii tyyppejä joiden kanssa soitella. Lopulta legendaarinen yhtye Black Sabbath syntyy, aikaan jolloin saatananpalvonta ja okkultismi on suosittua.

Siitä alkaa Ozzyn ura, joka on täynnä viinaa, huumeita ja intohimoakin. Sekä lapsia kahden eri naisen kanssa. Ozzy päätyy Black Sabathista saamiensa potkujen jälkeen soolouralle, ja lähtee nousukiitoon. 

Erityisen vaikuttava kirjassa oli kuvaus Ozzyn ja Sharonin suhteesta, johon siihenkin mahtuu paljon kaikenlaista. Niin kännistä väkivaltaa, ja riitoja kuin myös hyviä hetkiä ja rakkautta.

Ennen kaikkea Ozzyn elämänkerta kuitenkin hauskuuttaa lukijaa. Vaikka osa tarinoista on järkyttäviä, ovat monet niistä samaan aikaan kerrottu todella hauskasti, ja mustan huumorin siivittäminä. Kirjaa lukiessa ei usein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti muillekin kuin Ozzyn faneille. Itsehän en ollut herran musiikkia tätä ennen juuri kuunnellut mutta kirja sai kokeilemaan sitäkin. Ja tykästyin. Ozzy on aika ristiriitainen hahmo. Joskus vihaa ja inhoa herättävä mutta useimmiten rakastettava pöljä :D 

Jos naurua kaipaat, lue tämä!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Anu Holopainen: Ihon Alaiset


Viimeksi olen saanut luettua kirjan loppuun joskus talvella, ja sekin on vielä postaamatta. Hupsis. Lukufiilis pja into kaikkeen muuhunkin on ollut vähän hakusessa. Jospa se tästä. Olen kyllä lukenut joitain kirjoja pitkällekin mutta loppuun saaminen on työn ja tuskan takana. Joskus sitä fiilistä ei vain ole. Toivon, että kesä innostaisi taas lukemisen pariinkin. Ja siten myös takaisin tänne kirjablogimaailmaan.

Nyt kuitenkin asiaan. Olen lukenut tämän kirjan jo muutama kuukausi sitten, joten muistukuvat ovat hieman hatarat. Kirjassa ollaan Suomessa tulevaisuudessa, kenties lähitulevaisuudessa tai vähän pidemmällä. Maailma on joka tapauksessa aika erilainen. Vaikka toisaalta, ei siitä maailmankuvasta aivan kaukanakaan olla.

Kaikille on tehty kaunesleikkauksia ja muita muokkauksia. Tai ainakin kaikille, johon on siihen varaa,  Jara on teini-ikäinen poika, joka joutuu vanhempiensa vaatimuksena elämään luomuna. Ja sekös jannua harmittaa. Kaikilla hänen ystävillään on muokkauksia, ja heitä on leikelty. Jara haluaa epätoivoisesti itsekin samaa. 

Kesällä Jaralle avautuu tilaisuus mennä Helsinkiin kesätöihin ja tienata rahaa. Täysi-ikäisyyskin lähestyy, joten Jaran suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen ja siihen, että hän vielä pääsee kauneusleikkaukseen. 

Yhteiskunnassa on kuitenkin myös niitä, jotka radikaalistikin haluavat vastustaa ajan kauneuskäsityksiä ja puolustaa luomuisuutta elämäntapana. Jaran kannattaa varoa, mitä toivoo.

Ihon alaiset on melko pysäyttävä nuorille suunnattu kirja. Sen pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys peilaantuu oikeaan maailmaan. Kaikenlainen feikkiys on tietyissä piireissä oikeastikin haluttua ja ihmiset muokkaavat jo nykyään kehoaan mitä ihmeellisimmin tavoin. En näe asiassa mitään väärää, mikäli joku haluaa niin tehdä, En kuitenkaan toivoisi,että maailma olisi sellainen kuin Ihon Alaisissa. Että kauneusleikkaukset ja kehon muokkaus muuttuisi statusymboliksi, ja asiaksi joka eriarvoistaa ihmiset, ja luo kaikille pakon muokata itseään kyseisten ihanteiden mukaiseksi.

Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille joita tällainen yhteiskuntaan kantaa ottava dystooppinen kirjallisuus kiinnostaa. Miksi ei muillekin. Kirja on hyvin kirjoitettu, ja laittaa lukijan todella ajattelemaan,

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Still alive






On tullut jonkun aikaa pidettyä hiljaiseloa kirjarintamalla, eikä kirjablogikaan näin ollen ole juurikaan päivittynyt. Lukufiilis on ollut kateissa ja niin edes päin. Tänään kuitenkin heitin sellaisen kirjastoreissun, että varmasti sisäinen lukutoukkani herää. :D Ja olenhan lukenut viime aikona sentään yhden kirjan loppuunkin. josta yritän kirjoittaa nyt viikonlopun aikana.

Hengissä siis ollaan, eikä kirjablogi ole tullut tiensä päähän, vaan jatkuu toivottavasti mahdollisimman pian.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille teille lukijoille, ja lukuisaa sellaista.

Loppuun vielä kysymys: Mitä teillä on tällä hetkellä luetteavana? 

Itsehän olen saanut kahlattua Gabaldonin Muukalaista taas eteenpäin. Kirjastosta lainasi pari Ozzy Osbournesta kertovaa kirjaa (elämänkertakirjoja), sekä Road Dahlin Matildan. Charleine Harrisin Sookie Stackhouse kirjan ( olen menossa kirjassa Pahan Veren Valtakunta) sekä pari villiä fantasiakorttia. (Selena Valentino: Pahan Kuningattaren tarina: Noidan Peili sekä Anne McCarffreyn Lohikäärmeen Lennon.)


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Rakkaani, romaanihenkilö

Rakkaani, romaanihenkilö on kokoelma tunnettujen ihmisten, lähinnä kirjailijoiden esseitä jostain heille tärkeästä kirjallisuuden hahmosta. Niitä on mielenkiintoista lukea vaikka mieleen ei jäänytkään mitään tiettyä kirjoitusta. En tiedä,odotin kirjalta ehkä enemmän. Kirjoitukset olivat hauskoja mutta mikään ei jäänyt erityisesti mieleen. Mielenkiintoisin teksti oli joltakulta ( jonka nimeä en nyt muista) jossa hän kirjoitti suhteestaan Harry Potteriin. Harvemmin itse Harry on kenenkään lempihahmo. Tao sitten minusta tuntuu siltä koska nautin itse Pottereissa aina muista hahmoista enemmän vaikka toki Harrylläkin on paikka sydämessäni.


Intohimoisille lukijoille Rakkaani, romaanihenkilö voi olla ihan mielenkiintoinen kirja. Itse ole kyllä sellainen ja olihan tuota mielenkiintoista lukea. Vaikka en nyt aivan rakastunutkaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Stephen King: Kalpea aavistus



Tässä kuussa oli vuoden ensimmäisen Kingin aika :) Kalpeaa aavistusta tuli luettua aika paljon maratonilla, ja loppuun lukeminen tapahtu heti sen jälkeen. Hyvä Kingin kirja vetää kyllä mukaansa niin hyvin, että lukemisessa ei kauheasti nokka tuhise.

(Tällä hetkellä luen muuten teosta Kuvun alla ja parissa päivässä olen päässyt yli 400:n sivun. Vielä paljon tosin jäljellä koska se kirja on PAKSU. :D Saattaa siis mennä hieman pidempään sen lukemisessa).

Kalpea Aavistus kertoo Mike Noonanista,  kirjailijasta jonka vaimo kuolee eräänä helteisenä päivänä heidän kotikaupungissaan Derryssä. Mike joutuu vaimonsa kuoleman jälkeen pahanmoiseen writersblockkiin eikä pystyy enää kirjoittamaan saamatta panikkikohtausta. Onneksi vanhoja käsikirjoituksia on tallessa. Kuluu pari vuotta ja Mike alkaa nähdä outoja unia kesämökistään, jossa on viettänyt aikoinaan paljon aikaa vaimonsa kanssa. Unissa on jotain uhkaavaa, mutta ne houkuttelevat Miken matkustamaan paikan päälle pitkästä aikaa. Pikkukylässä, jossa mökki sijaitsee on menossa oikeustaistelu erään vanhan miljonäärin ja tämän miniän välillä; kiista pienen Kyra-tytön huoltajuudesta. Mike ajautuu taisteluun mukaan, ja osapuolien väliin. Miljonääri Max Devore ei kaihda keinoja  saadakseen tahtonsa läpi ja valitettavasti kyläläiset tuntuvat seivosan hänen takanaan. Mike ryhtyy auttamaan nuorta äitiä, Mattieta, Devorea vastaan. Samalla mökillä tapahtuu outoja. Siellä tuntuu kummittelevan. Niin Miken vaimo kuin jokin paljon uhkaavampi ja pahantahtoinen voima. Jääkaapin magneettikirjaimet muodostavat viestejä Mikelle. Pikkuhiljaa Mike alkaa ottaa selvää mökkinsä menneisyydestä. Mökki on kuulunut eräälle mustalle laulajalle 1900-luvun alussa ja siksi sen nimi on Sara Laughlin. 

Kalpea aavistus on kummitustarina mutta samalla se kertoo jotain luovuudesta. Mike Noonanin kirjailija ura ja kykenemättömyys enää kirjoittamaan on vahvassa osassa kirja tarinaa. Siinä pohditaan paljon ihmisen luovuudeen periaatteita ja sellaista luovuutta, joka tulee alitajunnasta. 

Hyvä kummitustarina on aina mieleeni, ja tämä ei petä minua. Pidin kirjasta todella paljon. Sen tunnelmasta ja ajankuvauksesta, sillä siinä päästään kurkkaamaan myös menneisyyteen. Henkilöhahmot olivat myös mielenkiintoisia, ja pidin etenkin pikku Kyrasta. Kirja onnistui myös pelottamaan ja siinä oli Kingille ominainen ahdistava tunnelma kuitenkaan toivoa unohtamatta. Sitäkin löytyi. Loppu oli ehkä hieman hätäinen mutta kokonaisuutena kirja oli todella hyvä. 




sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Anna Hallava: Operaatio Huulituuli

Operaatio Huulituuli jatka teinikeiju Ofelian tarinaa,joka alkoi kirjassa Sammakkoprinsessa. Ofelia on 14-vuotias tyttö jolla on kaksoiselämä. Hän on koulussa tavallinen ihmistyttö mutta salaisesti hän on keiju. Ja vieläpä kuninkaallista keijusukua. Tämän hän sai selville täytettyään 13 edellisessä osassa. Ofelialla on myös kummilahjaksi saatu rakkauden tunnistamisen taito. Hän voi suudella vain tosirakkauttaan. Muut muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi.

Operaatio Huulituulessa Ofelia kuulee taikajuomasta jonka avulla muidenkin suuteleminen onnistuu ilman sammakkoefektiä. Ofelia haluaa kaikin keinoin saada tuota lientä hyppysiinsä jotta pääsisi pussaamaan hottiksia. Samaan aikaan Ofelian täytyy opetella keijumaailman saloja ja tapoja sillä hänestä ollaan tekemässä kruununprinsessaa. Kaiken tämän keskellä Ofelia onnistuu koheltamaan melkoisen paljon. Melko hupsu teini kun on. Vaikka hänessä alkaa mielestäni hitusen näkymään pieniä kypsymisen merkkejä.

Operaatio Huulituuli on hauskalla tavalla kirjoitettua teinihömppää, joka saa hyvälle tuulelle. Jos kaipaa piristystä ja kevyttä luettavaa kannattaa tarttua tähän. Keijujen maailma etenkin on hyvin rakennettu ja Ofelian seikkailuja siellä on hauskin lukea.

lauantai 20. helmikuuta 2016

J. K Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat




Osallistun Hyllytontun Höpinöitä blogin laatimaan  Okklumeus-haasteeseen, jossa luetaan Harry Pottereita ja Potter-maailmana sijoittuvia kirjoja Alan Rickmanin muiston kunniaksi. Itselläni on tällä hetkellä kesken (aika alussa) Harry Potter ja Azkabanin vanki (en jaksa taas aloittaa alusta kun uusintaluku on aina jumahtanut tähän kolmanteen), ja aion tämän vuoden aikana lukea sekä sen, että loput Potterit. Aion kuitenkin lukea Okklumeus haasteeseen myös näitä muita Potter-aiheisia teoksia.

Siuntio Silosäkeen tarinoista oli hyvä aloittaa, sillä olen halunnut lukea sen muutenkin jo pitkään, ja se löytyy myös TBR-listaltani. Siuntio Silosäkeen tarinat sisältävät viisi vellhoje ja noitien satua, sekä professori Dumbledoren kommentit niihin.

Siunti Silosäkeen Tarinat on lyhyt mutta hyvä kirja. Kaikissa tarinoissa oli jotain hyvää, vaikka pari toki nousikin ylitse muiden. Tarina Kolmesta veljeksestä on yksi suosikeistani se kun on tuttu jo Potter-kirjoista ja edelleenkin se kolahti. Muut suosikkini kirjassa olivat melkoise groteskin Tietäjän karvainen sydän sekä Oivan onnen alkulähde. Molemmat olivat omilla erilaisilla tavoillaan aivan loistavia, ja oivaltavia. Synkkä puoleni nautti etenkin Tietäjän karvaisesta sydämestä. Kirjan ensimmäinen tarina Velho ja Pomppiva pata taas oli vähiten mieleeni. Se taisi myös olla lyhyin tarinoista. En ole aivan varma.

Suosittelen tätä kirjaa kyllä ehdottomasti kaikille Potter-faneille, Minusta tämä oli oikein mukava pikku teos. En nyt viitsi tarinoiden juonia avata tuon enempää, etten spoilaa vahingossa liikaa. Lyhyiden tarinoiden kuvaukset on vaikea tehdä niin ettei mikään spoilaantuisi.

Tämä kirja löytyi myös TBR-listaltani. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Kooste ystävänpäivän lukumaratonista



                        



Tämä tulee nyt hieman myöhässä. Viime sunnuntaina oli siis ystävänpäivän lukumaraton, jolle minäkin osallistuin. Aloitin sunnuntaina kello 12:00 ja lopetin maratonin seuraavana päivänä eli maanantaina samaan aikaan. Sain luettua yhden kokonaisen kirjan, ja ison osan toista.

Kokonainen kirja oli Anna Hallavan Operaatio Huulituuli jonka luin kokonaisuudessaan ja sen pituus oli 302 sivua.. Toinen kirja, jota en aivan saanut loppuun oli Stephen Kingin järkäle, jolla pääsin sivulle 402 ennen kuin maratoonaus aika loppui. Olin lukenut siitä aiemmin jo 32 sivua, joten luin Kingin kirjaa noin 370 sivua. 

Yhteensä luin siis 672 sivua. En siis mitään hurjaa määrää mutta ihan mukavasti. 

Tunnelmat maratonin  aikana ja jälkeen olivat ihan hyvät. Lukeminen välillä vähän takkusi kun oli muutakin ohjelmaa päivässä. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen. Joskus vielä uudestaan maratoonaamaan.

Postaukset kirjoista tulevat jossain vaiheessa.




sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän lukumaraton




                        



Yöpöydän kirjat - blogi emännöi tänä vuonna ystävänpäivän lukumaratonia. Tänä vuonna tällä samalla päivämäärällä sattuu olemaan myös lukurauhan päivä. Maratonilla on tarkoitus lukea 24:n tunnin ajan. Jos tarkemmat ohjeet kiinnostavat ne löytyvät tuon linkin takaa.

Itse olen maratoonannut yhtäaikaa muiden bloggaajien kanssa vain kerran aikaisemmin viime kesänä. Pari omaa maratoonia on tullut kyllä pidettyä.

Aloitan maratonin näillä näppäimillä tuossa suunnilleen klo 12:00 ja samaan aikaan huomenna maraton loppuu osaltani. Saa nähdä, miten paljon saan luettua kun tänään on paljon muutakin tekemistä ohjelamssa. En ota kuitenkaan paineita vaan luen senverran kun ehdin. Valinnanvaraa olen tapani mukaan kasannut mukaan taas paljon. (siltä varalta etten jaksa keskittyä tiettyyn kirjana).


En vielä tiedä millä kirjalla aloittelen. Pyrin päivittämään tätä postausta maratonin aikana.

Nyt lähtee :)

klo: 15:15

Aloitin Anna Hallavan Operaatio Huulituulella. Nuorten hömppä tuntui sopivalta aloituskirjalta. Aika vierähti kirjan parissa ja äsken sain sen luettua. Samalla tulin vääntäneekis lasngen uuniin. Nyt lähden käymään kaupassa ennen kuin lukeminen saa jatkoa. Taidan päättää seuraavankin kirjan vasta sitten kun  alan lukemaan. Intuitio on paras ystävä. Operaatio huulituuli oli kyllä hauska kirja. Teinihömppä tekee iloiseksi.

klo 20:50

Ei ole ihan putkeen mennyt tämä maratoni. Edellisen päivityksen jälkeen olen lukenut vain pari hassu sivua Kingin Kalpeaa Aavistusta , jossa olin ennen sitä jo menossa sivulla 32. Tässä välissä tuli katsottua yksi Dexter-jakso Netflixistä, otettua pienet torkut ja käytyä kaveria tapaamassa kaupungilla. No, nyt voin loppuillan lueskella ja katsoa miten pitkään jaksan valvoa. Huomenna saattaa sitten aamupäivällä vielä ehtiä ennen kahtatoista vähän jatkamaan. Tällä hetkellä luettuna siis yksi kokonainen kirja ja pari hassua sivua toista eteenpäin.


klo 23:45

Kingin kirja on nyt edennyt ihan mukavasti ja tarina alkanut päästä vauhtiin. Nyt käyn suihkussa ja jatkan kirjan parissa vielä hetken ennen nukkumaan menoa. :D Huomenna voisin yrittää herätä yhdeksältä vielä lukemaan lisää ennen maratonauksen ajan umpeen kulumista. Saa nyt nähdä. Tältä illalta kuitenkin hyvää yötä :)

torstai 11. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste




Sain kirjablogeissa pyörineen viiden kirjan haasteen Kirjaston Kummitus - blogin Anulta. Olin jo odotellutkin innolla, josko joku haahtaisi minut tähän, joten kiitos Anu :)
(Anteeksi muuten tästä tämän postauksen ulkoasusta. Blogger jostain syystä postaa tämmöisenä silloin kun olen kopionut jostain muusta blogista kysymyksiä suoraan tekstikenttään. En jaksa nyt alkaa säätämään tämän kanssa.)



1. Kirja jota luen parhaillaan 


Minulla on tällä hetkellä kesken useampikin kirja, ja voi olla että myöhemmin aloittelen niitä lisääkin :D Jotkut on olleet kesken pidempään, ja jotkut hieman lyhyemmän ajan.

Pisin projekti työn alla on Diana Gabaldonin Muukalainen

Muita kirjoja, jotka ovat kesken on:


J.K Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

Angie Sage: Magiaa

Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Carlos Ruiz Zaron: Tuulen Varjo

Anna Hallava: Operaatio huulituuli


Huh, huh. Enpä tajunnut että minulla on noin monta kirjaa työn alla. Olen aika fiilispohjainen lukija, joten saatan hylätä jo kesken olevia kirjoja jonkun muun sillä hetkellä kiinnostavamman kirjan tieltä syrjään.




2. Kirja josta pidin lapsena


Hanhiemon satuaarteet, Vihreät Varikset, Anni Polvan Tiina-kirjat, Neiti-etsivät, Pikkuvampyyri-kirjat, Virginia Andrewsin Pimeän kukat jne. (Joo luin niitä jo ala-asteella vaikka eivät olisi todellakaan olleet senikäiseille soveltuvia kirjoja :D), Stephen Kingin Uinu uinu lemmikkini (luin sen salassa vanhemmiltani 11-vuotiaana ) , ja Harry Potterit  tietenkin. :)



3. Kirja joka jäi kesken

Hm... minulta jää usein kirjoja kesken siksi etteivät ne ole juuri sillä hetkellä lukufiilikseeni soveltuvia mutta aion lukea ne kuitenkin joskus. Yksi Tällainen oli esimerkiksi F.Scott Fizgeraltin Kultahttu. Sellaisia kirjoja jotka olisi jättänyt kesken koska en pitänyt niistä, en muista tällä hetkellä.



4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Anne Frankin Päiväkirja, Lee Harperin Kuin Surmaisi Satakielen, J. K Rowlingin Harry Potterit, George R. R Martinin Tulen ja jään laulu, J.S Meresmaan Mifonki-sarja, Taru Sormusten herrasta, Emily Bronten Humiseva Harju... noin muutamia mainitakseni...

Jokainen noista kirjoista on ollut omalla tavallaan vaikuttava. Noista nälee myös, että luen aika paljon fantasiakirjallisuutta, ja siksi monet merkitykselliset kirjat ovat sitä genreä.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Potterit ovat ehdottomasti sellaisia. Lueskelen muutenkin mielelläni kirjoja uudestaan. Viimeksi olen lukenut uudestaan Stephen Kingin Hohdon ainakin, ja luulen että luen sen vielä joskus. 

maanantai 8. helmikuuta 2016

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän



Viikko sitten tehdyllä kirjastoreissulla sattui hyppysiini tämä Pulkkisen kirja, joka on siis alunperin ilmestynyt jatkokertomuksena naistenlehdessä. Kirja oli mukavan ohut ja mielenkiintoisen oloinen, joten olihan se lainattava. Luinkin sen viime viikolla muistaakseni yhden illan (meni vähän yön puolelle) aikana.

Iiris Lempimvaara on koulupsykologi, jonka miesystävä jatkaa. Kirjassa kerrotaan siitä, miten Iiris selviytyy erosta. Alku on hankalaa ja Iiriksellä tuntuu olevan pieni pakkomielle eksästään, hän jopa vakoilee tätä. Pikkuhiljaa elämä alkaa kuitenkin tarjota jotain muutakin. Iiris käy treffeillä, hengailee naapurissa asuvan Marja-Liisan kanssa, jonka Kauniista ja Rohkeista opittu elämänfilosofia alkaa tarttumaan Iirikseenkin. Myös töissä Iiris löytää itselleen uuden projektin erään hiljaisen tytön auttamisen muodossa.

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on hieman omituinen kirja. Päähahmo Iiris on mielenkiintoinen tuttavuus, joka herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä Iiris on todella ärsyttävä ja suoraan sanottuna itsekeskeinen oman navan tuijoittelija. Välillä hän onnistuu kuienkin olemaan hauska ja välittävä ihminen.

Tämä on Pullkiselta varmaan hänen kevein kirjansa (en tosin ole lukenut vasta kuin yhden hänen kirjansa). Silti kirja on omalla tavallaan ehkä hieman keittiöpsykologisesti syvällinen. Kirja on päällisi puolin aikalailla chick-lit tyylinen teos mutta sen tyyli ja Pulkkisen kirjoitustapa poikkeaa melkoisesti chic-litin kirjoitustyylistä. Siinä on oma Pulkkismainen leimansa.

Annoin kirjalle Goodreadsissa kolme tähteä. Tämä oli ihan kiva lukukokemus, ja kirja oli mukavan kevyen hömppäinen olematta sitä liikaa. Jokin Pulkkisen kirjoitustyylissä hieman tökkii minua välillä mutta se ei kuitenkaan pilannut tämän kirja lukunautintoa juurikaan.

tiistai 2. helmikuuta 2016

J.S Meresmaa: Mifongin kätkemä



Sain tänään viimein luettua loppuun Mifongin Kätkemän, joka on Mifongi-sarjan neljäs osa. Olen kyllä lukenut tätä ihmeellisen hitaasti sillä aiemmat osat olen lukenut suunnilleen yhden tai kahden päivän aikana. Tätä olen lukenut marraskuusta asti. Tosin enemmän pääsin kirjan imuun tammikuun aikana, ja siltikin sen loppuun saattaminen meni tänne asti. Outoa. Kirja oli kuitenkin todella hyvä. Minulla on vain jokin hidas kausi menossa tämän lukemisen kanssa.

Nyt kuitenkin asiaan. Mifongin Kätkemä jatkaa Ardisin, Danten, Fenwrynin, Ciaranin ja kumppaneitten tarinaa jälleen eteenpäin. Merontesin lapsikirous on kumottu ja sen varjolla kuningas Ciaran on ajettu maanpakoon kun vallananastaja Amargon äpärä Skoemir Skadi Armund on vallannut Merontesin itselleen. Dante palaa siskonsa muassaan Pantterilaaksoon. Mifonkien perilline  Fewrynn taas tulee aloittaneeksi toimillaan huolestuttavan tapahtumasarjan, joka aiheuttaa hänelle ja hänen läheisilleen sekä Merontikselle ongelmia. 

Mifongin kätkemä synnyttää jälleen paljon uusia kysymyksiä. Parasta on kuitenkin se, että Ardis palaa aktiivisemmaksi hahmoksi ja pääsemme näkemään hänetkin toiminnassa. Risteääpä hänen polkunsa myös pitkästä aikaa Danten kanssa, ja se on sellaista luettavaa jota olen odotellut jo pitkään. 

Kirjassa liikutaan monen eri joukkion mukana ja se on mielestäni hieno ratkaisu. Ylipäätänsä koko sarjassa on henkilähahmojen runsaus ollut parasta. Minusta hahmoja ei ole millään tavalla edes liikaa vaan niissä pysyy aika hyvin kärryillä. Kirja jäi taas sellaiseen kohtaan, että jään kyllä odottelemaan seuraavaa osaa innolla ja jännityksellä. Tämä on niin ihanan perinteisen oloista fantasiaa mutta sisältää kuitenkin täysin oman twistinsä. Pidän tästä edelleenkin valtavasti. Sanoisin että tämä osa on tällä hetkellä suosikkini koko sarjasta.

Sellaista siis tällä kertaa. Suosittelen koko sarjaa fantasian ystäville. 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Nicholas Sparks: Illat meren rannalla


Luin tätä kirjaa kun olin kyläilemässä siskoni luona, ja unohdin tietenkin napata kuvan. No, ehkä yksi kuvatonkin postaus sallitaan. Kirja jäi muuten ainoaksi, jonksa sain tammikuun puolella luettua loppuun. Katsotana jos helmikuusta tulisi aktiivisempi lukukuukausi, ja samalla saisin herätettyä tämän blogin eloon. Tänään olen ainakin menossa kirjastoon. Palauttelen kirjoja, joihin ei juuri nyt ole lukufiilistä ja katson jos löytäisin jotain todella innostavaa luettavaa tilalle. 

No mutta nyt menee jo asian vierestä. :D Jospa aloittaisin tuosta kirjasta kertomisen. Luin siis pitkästä aikaa Nicholas Sparksia, akkainkirjallisuuden kruunaamatonta kuningasta. En muista milloin viimeksi olisin hänen kirjojaan lukenut. Nihkeässä lukufiiliksessä Sparksin kirjat toimivat, sillä niiden kanssa tietää mitä odottaa.

Adrianne Willis kokee monen keski-ikäisen naisen kohtalon kun hänen miehensä vaihtaa häneet nuorempaan. Adrianne jää kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Kun eräs ystävä tarvitsee hänen apuaan ja pyytää häntä vahtimaan meren rannalla toimivaa majataloaan ja emännöimään sesongin ulkopuolella tulevaa vierasta.

Paul Flanner on kyseinen vieras. Hän on vaimonsa jättämä kirurgi, joka huonosti menneen leikkauksen myötä on muuttamassa elämänsä suuntaa. Hän tulee myös tapaamaan leikkauksessa olleen potilaan omaisia.

Kun Adrianne ja Paul kohtaavat syntyy erään myrskyisen viikonlopun kestävä romanssi, joka auttaa molemmat uuteen alkuun. Vuosien päästä Adrianne kertoo tarinaa vaikeuksissa olevalle jo aikuiselle tyttärelleen, ja lukijalle selviää, miten Adriannen ja Paulin romanssin aikoinaan kävi.

Illat meren rannalla oli aika tavallista Sparksia. Herran kirjat ovat yleensä aika samantapaisia. Kaunis tarina, joka oli helposti luettavissa. Ihan jees kirja polkaista "LUKUvuosi" käyntiin :D Ei se nyt hirveästi hetkauttanut suuntaan tai toiseen mutta oli ihan mukava tarina.






torstai 28. tammikuuta 2016

Vuosikatstaus 2015



Meni aika pitkään että sain tämän postauksen aikaiseksi. Minulla on ollut hieman bloggausmotivaatio hukassa mutta onneksi seki  on alkanut heräilemään. Saanpahan sentään tammikuun aikana tehtyä koosteen viime vuodesta lukemisen suhteen.


Täytyy sanoa, ettei vuosi 2015 mennyt ihan putkeen kirjablogin kanssa. En saanut luettua niin paljon kuin vuonna 2014, ja postailukin oli todella jähmeää ja hiljaista. Häpäekseni viime vuodelta onkin postauksia rästissä. Haluan kuitenkin aloittaa puhtaalta pöyältä, joten voi olla etten viime vuoden postaamattomista kirjoista nyt postaa. En ainakaan kaikista. Yksi teksti kyllä pyörii luonnoksissa, jonka ainakin vielä viime vuoden luetuista kirjoista postaan. Ja ehkä parista vaikuttavimmasta kirjasta viime vuodelta tulee postauksia. Mutta pääasiassa keskityn tähän vuoteen 2016!

Nyt kuitenkin muutama juttu kirjavuodesta 2015. Eli miten monta kirjaa luin ja hieman listaa niistä. Onneksi on goodreads jonka  avulla pysyy kartalla vaikka lutetuista kirjoista ei ehdikään kirjottamaan aina blogiin.

Luin muistaakseni 83 kirjaa vuonna 2015 vaikka tavoitteeni oli huimat 125. Otin hieman liian ison palan purtavaksi.


Luetut kirjat 2015

1.Vicki Myron: Kirjastokissa

2. Francine Pascal: Kilpasiskot

3. Francine Pascal: Jessican muodonmuutos

4.Francine Pascal: Valheiden verkossa
.
5. Francine Pascal: Kolmas pyörä

6.Jay Asher: Kolmetoista syytä

7 .John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

8.Pekka Hiltunen: Iso

9. Cecilia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa

10.Eija Lappalainen: Routasisko

11. Lauren Beucen: Säkenöivät tytöt

12.Eduard Uspensky: Fedja-setä, kissa ja koira

13. Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

14.Anu Holopainen: Welman tytöt

15. Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadusta

16. Antoine de Saint.Exupery: Pikku Prinssi

17. Laura Lähteenmäki: North End: Karrelle polttava helle

18. Sami Rainisto: Conan O´Brienin maailma

19. Kira Poutanen: Ihana Meri

20. Anne Rice: Kuinka Ruusunen kesytetään

21. Jennifer Worth: Hakekaa Kätilö!1

22.Nora Roberts: Varjojen ratsu

23. Tuija Lehtinen: Rebecca ja kesäprinssi

24. Tuija Lehtinen: Rabecca tarttuu toimen

25. Tuija Lehtien. Rebecca ja talven taikaa

26. Tuija Lehtinen: Rebekka: Konnankoukkuja ja koiruuksia

27.Tuija Lehtien: Mansikoita ja morsiusneitoja

28. Sarah Bradford: Diana: tuntematon prinsessa

29. Tuija Lehtinen: Rebecca: yllätysten ysi

30. Tuija Lehtinen: Rebecca: tähtityttö

31. Tuija Lehtinen: Rebecca: Tuulimyllyjä ja tulppaaneja

32. Andrew Morton: Diana 1961-1997: Hänen oikea tarinansa

33. Jennifer Worth: Hakekaa kätilö 2 : Kaupungin varjoissa

34. Tuija Lehtinen: Saimi, Selma ja salainen ihailija

35. Diana Wynne Jones: Liikkuva Linna

36. Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

37. Tuija Lehtinen: Armon aika

38, Kishwar Desei: Pimeyden lapset

39. Stephen Hawking: Minun lyhyt historiani

40. Sarianna Vaara: Huomenkello tyttö

41. Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma: Konstikas kätkö

42. Laura Paloheimo: OMG

43. Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

44. Maya Van Waganen: Suosittu: omaelämänkerta

45. Deborah Spungen: Nancy

46. Stephen King: Herääminen

47. Anna Brashares: Maaginen farkkukesä

48. Anna Jansson: Haudan takaa

49. Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

50. John Green: Kaikki viimeiset sanat

51. Lisa Genova: Puolinaninen

52. Neil Gaiman: Hautausmaan poika

53. Jennifer Worth: Jäähyväisen nunnille (Hakekkaa kätilö 3)

54. Ellinor Rafaelsen: Katja Norjan kesässä

55. Jeff Lindsey: Dexterin pimeät unet

56. Kerstin Gier: Lupaus : Unien ensimmäinen kirja

57. Kati Tervo: Sukupuu

58. Siri Kolu: Metsänpimeä

59. Lisa Genova: Edelleen Alice

60. Lauren Conrad: Style - tyylikirja

61. Ellinor Rafaelsen: Katja New Yorkissa

62. Ellinor Rafaelsen: Katja Englannissa

63. Lioner Shriver: Poikani Kevin

64. Doris Lessig: Kissoista

65. Hernan Leterier Rivera: Elokuvankertoja

66. Henry Aho: Arvet

67. Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

68. Anna- Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

69. Salla Simukka: Viimeiset

70. Holly Smile: Geek Girl - kohellusta korkokengissä

71. Chris Riddel: Ada Gootti ja hiiren haamu

72. Sophie Kinsella: Kadonnut Audrey

73. Andrej Sapkowsky: Viimeinen toivomus

74.  Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

75. Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

76. Sofi Oksanen: Norma

78. Riikka Pulkkinen: Raja

79. Tuomo Jäntti: Talven Hallava hevonen

80. Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhynen

81. Tuija Lehtinen: Välivuosi

82. Sophie Kinsella: Wedding Night

83. Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Aikamoinen listahan noistakin toki jo tulee. Olen lukenut aika paljon naisten kirjoittamia kirjoja, ja niistä etenkin Tuija Lehtisen nuortenkirjoja. Sellainen vuosi siis. :D Mukaan on mahtunut sekä nuorten kirjoja, aikuisten kirjoja ja ainakin yksi lasten kirja. En oikein osaa sanoa parasta kirjaa vuonna 2015 lukemistani mutta top kolmoseen kuuluvat Sofi Oksasen Norma, Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin ja Sophie Kinsellan Kadonnut Audrey.

Pettymksenä mainittakoon Tuomo Jäntin Talven Hallava hevonen, joka oli niin sekava etten oikein päässyt siihenss isään.

Koskettavin kirja oli ehdottomasti Vicki Myronin Kirjastokissa.

Katsotaan mitä vuonna 2016 tuleekaan olemaan luvassa. Olen ainakin luvannut itselleni ja Goodreadsille lukea vuoden 2016 aikana 100 kirjaa. Saa nähdä, miten minun käy. Sillä luulen, että ainakin tammikuun saldoksi tulee jäämään yhteensä kaksi kirjaa, joista toinen on tällä hetkellä vielä kesken. Toivotaan kuitenkin parasta.

Pitänee tehdä vähän lukusuunnitelmaa loppuvuodelle ;)