sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin



Tämä Kingin kirja on viimeinen kirja, joka on vielä jäänyt kesältä asti roikkumaan. Lähinnä siksi, että en muistanut ottaa siitä silloin kuvaa. Kun nyt kuitenkin haluan siitäkin jotain rustailla niin lainattakoon pitkästä aikaa kansikuva netin ihmeellisesti mualimasta. (http://www.risingshadow.fi/library/book/7303-tervetuloa-joylandiin)

Kirja sijoittuu 70-luvun Amerikkaan ja Joyland nimseen huvipuistoon. Sydämensä särkenyt yliopisto-opiskelija Devlin Jones lähtee paikkaamaan entisen tyttöystävän jättämää aukkoa kesätöihin huvipuistohanslankariksi. Huvipuistossa on omat sääntönsä ja vaihtelevat tehtävät. Devlin sopeutuu hyvin joukkoon ja ystävystyy myös muiden nuorten kausityöläisten kanssa. Paras homma (mutta myös rankin) on ehdottomasti toimia huvipuiston maskottina. Devlin kohtaa myös omalaatuiseen hieman erkoislaatuisen pojan ja tämän varautuneen äidin.

Kauhuelementtinä Joylandissa huhutaan kummittelevan. Vuosia sitten nuori nainen on murhattu raa´asti kummitustaloon ja murhaaja on edelleen vapaalla jalalla. Tytön sanotaan kummittelevan kummitustalossa, ja pari aavemaista juttua sattuu myös Devlinille. Kuolleen tytön mysteeri alkaa kiinnostaa Devlinia ja pian tapahtumat käyvät todella jännittäviksi.

Tervetuloa Joylandiin on ehkä yksi lemppareistani lukemistani Kingin kirjoista, vaikka ei niinkään kauhun takia. Kauhu jää ajankuvauksen ja tivolitunnelman jalkoihin. Mielenkiintoisinta on kulkea Devlinin mukana huvipuiston mielenkiintoisessa arjessa, sekä elää hänen elämänsä parasta kesää ja matkaa nuorukaisesta mieheksi. Tervetuloa Joylandiin on tunnelmaltaan aivan mahtava kirja, ja suurin kauhu tai oikeastaan jännitys jää loppuun, mutta miljöö on kirjassa vahvasti kuvailtua ja sen maailmaan on helppo päästä mukaan. Kerronta on vetävää. ja huvipuiston hajut voi melkein haistaa, ja kuulla ihmisten kiljunnan laitteissa. Tervetuloa Joylandiin sopi erityisen hyvin kesällä luettavaksi. 

Kingin kirjaksi tämä on aika ohut, joten siinäkin mielessä se oli jotenkin kesäisen keveä siinä suhteessa, vaikka rivien välistä löytyy myös syvällinen kuvaus aikuiseksi kasvamisesta. Suosittelen ehdottomasti sellaisillekin, jotka eivät ole Kingiin uskaltaneet tarttua. Tämä ei ole Kingin pelottavimpia kirjoja mutta on silti mielestäni ehdottomaksi Kingin parhaimpia kirjoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti