keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö



Kahden maailman tyttö kertoo Tarasta, joka haluaisi viettää tavallisen suomalaistytön elämää. Hän haluaisi meikata, pukeutua nätisti ja puhua poikien kanssa. Taran isä, ja veli Alan tuntuvat kuitenkin vahtivan häntä kaiken aikaa. Jos he eivät itse näe jotain, on heillä kaupungilla silmäpareja, jotka raportoivat Taran liikkeistä heille.  Perhe on Kurdistanian pakolaisia, ja heidän kulttuurinsa mukaan perheen tytön kunnia ja neitsyys on tärkeää koko perheen, etenkin perheenpään kunnian takia. Taraa pahoinpidellään kotona. Isä lyö jos näkee Taran seisomassakin jonkin sukuun kuulumattoman pojan vieressä. Kouluun ei saa laittautua, eikä kaupungilla pyöriä väärissä porukoissa. Taran tilanne mutkistuu laittaen hänet lopulta hengenvaaraan. Hän matkustaa parinsadan kilometrin päähän eri paikkakunnalle turvakotiin, jossa hän ystävystyy kesätyöntekijä Lindan kanssa. Tara ei kuitenkaan voi rentoutua täysin, sillä hän pelkää tulevansa löydetyksi. Kirjassa Taran perhe-elämää Helsingissä kuvataan lähinnä takaumien kautta, kun Tara kertoo tarinaansa Lindalle. Välillä taas kuvataan Taran arkea turvatalossa, sekä ristiriitaa siinä, mitä kaikkea hän voikaan kaukana perheestään tehdä. Toisaalta Tara haluaisin pukeutua kuin normaalit teinit, meikata sekä tapailla poikia. Samalla hän kuitenkin pohtii voiko hän oman kulttuurinsa edustajana ja totuttujen tapojen takia käytäytyä länsimaisen tytön tavoin vai ei. Juuri kun Tara tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen elämänsä on käätymässä nousuun tapahtuu jotain, mikä laittaa Taran jälleen vaaraan.

Kahden maailman tyttö on hyvää nuortenkirjallisuutta. Se käsittelee vaikeita asioita ja on hyvin samaistuttavan oloinen. Varmasti moni identiteettikriisin parissa kamppaileva nuori voi saada kirjasta ajateltavaa vaikka ei olisikaan monikulttuurinen. Kirja antaa ajattelemisen aihetta, enkä lukiessani voinut olla miettimättä kuinka joidenkin elämä voi oikeasti olla samanlaista kuin Taralla. Kirjailija kiitokset myös antavat olettaa, että tarina peustuisi todellisiin tapahtumiin. Tai ainakin Taralla olisi oma esikuvansa, jonka tarinaa Taran tarina mukailee. 

Jälleen kerran voin vain ihmetellä miten laadukasta nuortenkirjallisuutta suomesta löytyy. Itse olisin pitänyt tällaisestä kirjasta hyvin paljon yläasteella tau lukiossa, ja pidin tästä nytkin. Kirja sopiikin mielestäni myös oikein hyvi  aikuiseen makuun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti