torstai 29. toukokuuta 2014

Marjane Satrapi: Pistoja

Nyt keväällä on tullut tosiaan luettua sarjakuvia,ja jälleen olisi aika kirjoittaa yhdestä. Satrapilla jatketaan,ja tällä kertaa kyseessä on hieman lyhyempi ja vielä humoristisempi teos.
Sarjakuvassa Pistoja naiset kokoontuvat yhteen tuulettamaan sydämiään Marjanen mummin luo. Kun yhdessä on nautitti ateria ja tiskit tiskattu kokoontuvat naiset yhteen teen äärelle. Tällöin jutellaan yhteisistä tutuista,ja kerrotaan tarinoita omasta elämästä. Käsitellään niin miehet kuin muutkin asiat. Sarjakuvan naisten tarinat ovat hyvin hauskoja ja mustan huumorin sävyttämiä. Ne ovat myös lyhyitä. Ne paljastavat asioita naisten elämästä ja valinnoista.
Pidin sarjakuvasta hyvin paljon. Se oli hieman kevyempi kuin Persepolikset mutta samalla myös vielä hivenen humoristisempi. Silti naisten äänet tulivat kuuluviin :) Piirrosjälki on samanlaista kuin Persepoliksissa. Yksinkertaista ja selkeää,juuri sellaista mistä pidän sarjakuvissa ehkä eniten. Suosittelen Pistoja kaikille.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö



Kahden maailman tyttö kertoo Tarasta, joka haluaisi viettää tavallisen suomalaistytön elämää. Hän haluaisi meikata, pukeutua nätisti ja puhua poikien kanssa. Taran isä, ja veli Alan tuntuvat kuitenkin vahtivan häntä kaiken aikaa. Jos he eivät itse näe jotain, on heillä kaupungilla silmäpareja, jotka raportoivat Taran liikkeistä heille.  Perhe on Kurdistanian pakolaisia, ja heidän kulttuurinsa mukaan perheen tytön kunnia ja neitsyys on tärkeää koko perheen, etenkin perheenpään kunnian takia. Taraa pahoinpidellään kotona. Isä lyö jos näkee Taran seisomassakin jonkin sukuun kuulumattoman pojan vieressä. Kouluun ei saa laittautua, eikä kaupungilla pyöriä väärissä porukoissa. Taran tilanne mutkistuu laittaen hänet lopulta hengenvaaraan. Hän matkustaa parinsadan kilometrin päähän eri paikkakunnalle turvakotiin, jossa hän ystävystyy kesätyöntekijä Lindan kanssa. Tara ei kuitenkaan voi rentoutua täysin, sillä hän pelkää tulevansa löydetyksi. Kirjassa Taran perhe-elämää Helsingissä kuvataan lähinnä takaumien kautta, kun Tara kertoo tarinaansa Lindalle. Välillä taas kuvataan Taran arkea turvatalossa, sekä ristiriitaa siinä, mitä kaikkea hän voikaan kaukana perheestään tehdä. Toisaalta Tara haluaisin pukeutua kuin normaalit teinit, meikata sekä tapailla poikia. Samalla hän kuitenkin pohtii voiko hän oman kulttuurinsa edustajana ja totuttujen tapojen takia käytäytyä länsimaisen tytön tavoin vai ei. Juuri kun Tara tuntee olonsa turvalliseksi ja hänen elämänsä on käätymässä nousuun tapahtuu jotain, mikä laittaa Taran jälleen vaaraan.

Kahden maailman tyttö on hyvää nuortenkirjallisuutta. Se käsittelee vaikeita asioita ja on hyvin samaistuttavan oloinen. Varmasti moni identiteettikriisin parissa kamppaileva nuori voi saada kirjasta ajateltavaa vaikka ei olisikaan monikulttuurinen. Kirja antaa ajattelemisen aihetta, enkä lukiessani voinut olla miettimättä kuinka joidenkin elämä voi oikeasti olla samanlaista kuin Taralla. Kirjailija kiitokset myös antavat olettaa, että tarina peustuisi todellisiin tapahtumiin. Tai ainakin Taralla olisi oma esikuvansa, jonka tarinaa Taran tarina mukailee. 

Jälleen kerran voin vain ihmetellä miten laadukasta nuortenkirjallisuutta suomesta löytyy. Itse olisin pitänyt tällaisestä kirjasta hyvin paljon yläasteella tau lukiossa, ja pidin tästä nytkin. Kirja sopiikin mielestäni myös oikein hyvi  aikuiseen makuun. 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Marjane Satrapi: Persepolis 2 Kotiinpaluu



Nyt siirrytäänkin sitten toukokuun luettuihin. Koska tässä on tullut luettua vähemmän kuin muina kuukausina tänä vuonna, niin ajattelin, että huhti- ja toukokuun kooste tulisi sitten samassa postauksessa. :) Nyt kuitenkin itse asiaan eli Persepoliksen toiseen osaan, jonka luin toukokuun alkupuolella.

Tässä osassa kerrotaan Marjanen nuoruusvuosista. Ensin Itävallasta, jonne hän edellisen osan aikana muutti asumaan, ja sitten taas Iranista, jonne hän kirjan aikana palaa. Itävallassa Marjane joutuukin muuttamaan äitinsä ystävän luota asuntolaan, jossa hän asustelee huonetoverinsa kanssa. Aluksi hän ei tunne juuri ketään kunnes hän löytää koulusta oman henkistään porukkaa, joiden kanssa hän alkaa hengailla. Ensimmäiset poikaystävätkin tulevat ajankohtaisiksi. Lopulta Marjanen kuitenkin kokee ongelmia, ja joutuu palaamaan takaisin kotiin.

Kotona Marjane hakee taidekouluun,ja pääseekin. Hän löytää poikaystävänkin, joskin suhde täytyy pitää koulussa salassa. Koulussa muutenkin ovat miehet ja naiset erillisillä tunneilla. Alastonmallejakin täytyy piirtää vaatteet päällä. Voidakseen kokea miten yhdessäasuminen poikaystävän kanssa sujuisi, täytyy nuoren parin mennä naimisiin, sillä aviottomana ei voi lain mukaan asua yhdessä. Marjanen äiti on avioliittoa vastaan mutta loppujen lopuksi isä saa äidin pään kääntymään. Marjane ei voisi olla onnellisempi..vai voisiko? Lopussa lähdetään taas matkalle, en kerro mihin.

Persepoliksen kakkososakin oli mielestäni hyvää luettavaa, ja herätti jälleen monia ajatuksia. Tietynlainen synkkä huumorikin sykkii sarjakuvan sivuilla, ja se on ehkä se suurin asia, mikä minua tässä sarjakuvassa kiehtoo. Piirrosjälki on yksinkertaista, ja siksi mielestäni hienoa. Aihe on edelleenkin mielenkiintoinen.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Marjane Satrapi: Persepolis - Iranilainen lapsuuteni


Huhtikuun puolellea tuli luettua hieman sarjakuvaakin. Sain viimein käsiini kirjastosta Persepoliksen ensimmäisen osan. Ja täytyy sanoa, että pidin siitä todella paljon! Yksi parhaimpia sarjakuvia pitkästä aikaa, joita olen lukenut. Vähintäänki yhtä hyvä kuin Art Spiegelmanin Maus! Jonka olen lukenut mutta en muistaakseni ole blogannut siitä tänne.

Nyt kuitenkin takaisin tähän nimenomaiseen sarjakuvaan. Persepolis- iranilainen lapsuuteni on elämänkertasarjakuvaa Marjane Satrapin lapsuudesta. Kirjan tapahtumat alkavat Iranin vallankumouksen aikoihin vuonna 1979. Marjane viettää lapsuuttaan sekasortoisessa Iranissa, jossa vallankumouksen seurauksena huivin käytöstä tulee pakollista naisille ja tytöille. Koulut muuttuvat erillisiksi eri sukupuolille. Marjanen sukulaiset ja monen hänen perheensä ystävät joutuvat vainotuiksi ja vankilaan. Ennen kaikkea sarjakuva on kuitenkin kertomus pienen tytön kasvamisesta ja identiteetin kehittymisestä 1980-luvulla, ja epävakaiden olojen keskellä.

Pidin tästä Persepoliksen ensimmäisestä osasta todella paljon. Piirrosjälki oli hyvää, sanoma vahva mutta mukaan mahtui myös huumoria, joka kevensi juuri sopivalla tavalla sarjakuvan osittain synkkiä teemoja. Iranin historia heräsi eloon, ja opetti ainakin minulle myös jotain uutta. :) Pidin tästä todella paljon!