tiistai 29. huhtikuuta 2014

Terhi Rannela: Kerttu& Mira- sarja


Rästipostauksia, rästipostauksia. Ylihuomenna vaihtuu jo kuukausi, ja minulla on vielä monta tässä kuussa lukemaani kirjaa postaamatta. Joten aikaa säästääkseni aion kirjoittaa tämän nuortenkirja-sarjan osista samassa postauksessa.


Sarjan ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Kerttu lähtee matkalle Anne Frankin päiväkirjaa fanittavan kirjailijatar äitinsä kanssa Amsterdamiin, sinne missä Anne Frank piiloili toisen maailmansodan aikana. Matka tulee sopivaan saumaan, sillä Kerttu on juuri jättänyt tyttöystävänsä Miran tekstarilla, ja löytänyt netistä uuden ihanan tuttavuuden, joka onkin poika. 

Kirjassa Kerttu ja hänen äitsinsä seikkailevat Amsterdamissa, ja löytääpä kerttu myös nuorempaa seuraa. Anne Frankin päiväkirjaan vastahakoisesti suhtautuva Kerrtu alkaa lukea kyseistä kirjaa äitinsä lahjomana. Hän saa kalliit farkut, mikäli hän lukee kirjan loman aikana. Kerttu huomaakin samaistuvansa Anne Frankkiin, joka tuntuu päiväkirjassaan etsivän itsekin omaa identiteettiään, aivan kuten Kerttu. Kirjassa kantavana teemana onkin oman identiteetin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen. Matkalla Kerttu kasvaa henkisesti, ja kotiin palatessa voi yllättäviä asioita sattua.

Minä pidin tästä kirjasta nimenomaan siksi, koska siinä käsitellään erilaisuutta, aihe jota toivoisin nuorten kirjoihin vielä enemmän. Seksuaalinen identiteetti on yksi kirjan osanen, ja sen miettiminen ja hyäksyminen on varmasti monen nuoren arkipäivää. Lisäksi pidin siitä, että Anne Frankin päiväkirja on otettu kirjaan mukaan hyvällä ja mielenkiintoisella tavalla.


Tästä seuraavasta osasta on hieman vaikea kertoa paljastamatta liikaa ensimmäisen kirjan juonesta. Sanotaan nyt näin, että tässäkin osassa matkailu avartaa. Matkalla ovat tällä kertaa Kerttu, Mirja, ja Kertun äiti ja tämän mieshystävä. Matka suuntautuu Intiaan, jossa jälleen kerran nähdään erilaista kulttuuria ja mietitään identiteettikysymyksiä. Tässä kirjassa hyväksyntä ja sen hakeminen lähipiiristä on suuressa osassa, etenkin kirjan loppupuolella. Pidin tästäkin kirjasta, mutta ehkä himpun verran vähemmän kuin sarjan ensimmäisestä oasta.


Kolmannessa osassa matkustetaan halki Suomen, ja Norjan Lappiin saakka. Pääosassa kirjaa on Ilari, Kertun ja Miran hyvä ystävä, joka istuu pyörätuolissa. Kyllä, jälleen kerran erilaisuus on teemana, tosin ehkä hieman eri tavalla. Ilari on ollut pyörätuolissa taaperosta alkaen pahan autokolarin seurauksena. Välillä elämä on mukavaa ja hauskaa, mutta välillä pyörätuolissa istuminen on kovempi paikka. Matka on Roadtrip, jonka varrella kyytiin otetaan eräs Ilarin nettituttu. Tyttö, jonka kanssa hän on sopinut ensimmäiset treffit. Tyttö, tulee matkalle mukaan, vaikka ensin pientä ristiriitaa tuottaa se, ettei Ilari ole kertonut etukäteen olevansa pyörätuolissa. Se tosin ei loppupeleissä edes haittaa, ainoa ongelma on kertomatta jättäminen. Mutta mitä salaisuuksia tytöllä kenties on..hän vaikuttaa liian vähäruokaiselta, ja puhuu outoja asioita. Tosin totuus voi tulla lukijalle yllätyksenä.

Tässäkin kirjassa erilaisuus on päivän sana. Se on teema, jonka ympärille voi luoda vaikka minkälaisia tarinoita. Mielestäni nuoren pyörätuolissa istuvan miehen tarina on hyvä, ja tarpeellinen. Tavallista elämää voi viettää vaikka ei olisi aivan samanlainen kuin muut. Matkustus on tässäkin kirjassa toki tärkeää, mutta matkustuksen kannalta tämä ei ollut se mielenkiintoisin kirja sarjasta, vaikka muuten todella hyvä olikin.

Koko tämän kirjasarjan suhteen täytyy sanoa, että olen iloinen kun nuorillekin on olemassa näin laadukasta, ja ajatuksia herättävää lukemista. Hieman erilaisia rakkaustarinoita kuin ne missä Jamppa ihastuu Maijuun...tykkäsin todella :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

L.M Montgomery: Runotyttyö etsii tähteään



Jostainhan ne rästipostaukset on aloitettava, joten aloittelen tällä runotyttö-sarjan kolmannella ja viimeisellä osalla. Alkukuusta olen sen muistaakseni kuintenkin jo lukenut. Runotyttö etsii tähteään kertoo Uuden kuun Emilian tarinan loppuun. Siinä Emilia on käynyt koulunsa loppuun, ja palaa Uuteen kuuhun, rakastamalleen koti-tilalle tätiensä ja Jimmy-serkun luo. Parhaat ystävät lähtevät jatkamaan opintojaan kauemmas mutta Emilia jää tavoittelemaan haavettaan kirjailijan urasta kotikonnuilleen. Hän lehettelee tekstejään innokkasti eri lehteen, ja kirjoittaapa kirjankin. Ura alkaa edetä hitaasti mutta varmasti. Tätiensä kauhuksi Emilialla alkaa olla paljon kosijoita, ja kotiväki saa olle helisemässä miettiessään kestä loppujen lopuksi tuleekaan Emilian sulhanen. Monien väärinkäsitysten, ja monen vuoden jälkeen Emilia päätyykin naimisiin mielestäni aivan oikean miehen kanssa. ;)

Runotyttö etsii tähteään on melko lailla tyypillinen sarjan viimeinen osa. Se sitoo avonaiset langat yhteen, ja kertoo miten sankarittarellemme käy. Mielestäni tämä ei yllä kahden aiemman osan tasolle, vaikka onkin toki aivan hyvä kirja itsessään. Koko kirjasarjan suhteen sanoisin, että ensimmäinen osa oli ehdottomasti paras. Kaiken kaikkiaan nämä kirjat ovat olleet mielestäni oikein mainioit tyttökirjoja, ja etenkin kirjojen kuvaileva ja luonnonläheinen tyyli on voittanut sydämeni puolelleen. Emilia on hahmona tosin paikoitellen ollut todella ärsyttävä. Vaan kelpo tyttö kuitenkin aina loppujen lopuksi. Kirjailijan uraa havitteleviin nuoriin naisiin tunnen kyllä samaistuvani, joten siinä mielessä hahmossa on ollut hyvätkin puolensa. Oikein mukavaa luettavaa.




perjantai 25. huhtikuuta 2014

11-kysymystä haaste


Sain 11-kysymystä  haasteen Jassulta, ja koska kirjablogini on ollut hiljaisena jo jonkin aikaa, otin haasteejn ilolla vastaan. Tämä nimittäin toimii blogijumitukseen oikein oivana lääkkeenä :) Tämän jälkeen saan ehkä ne rästipostaukset muutamasta kirjastakin tehtyä :D Mutta nyt itse asiaan. Ensin haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Faktat tiskiin:

1. Minulla on kaksi blogia, ja jostain kumman syystä toisen päivitystahti on aina valovuosia jälessä toisesta. Mietin usein miksi en osaa päivitellä molempia blogeja yhtä usein, vain aina huomioni kiinnittyy vain toiseen, enimmäkseen. Nyt olenkin päättänyt, että tästä tulee loppu, ja aion pyrkiä päivittämään molempia suunnilleen samaan tahtiin.

2. Kirjoitan tänä keväänä graduani, aiheena lyhyesti kuvailtuna homoseksuaalisuus 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Iso-Britanniassa. Se on toki tarkemmin rajattu mutta en jaksa koko hommaa selittää tässä.

3.  Opin lukemaan vasta ensimmäisen luokan kevätpuolella. Menetetty aika on kyllä sittemmin kurottu lukemalla umpeen. Ja sanoisinpa että kuronta on ollut todella reilua ;)

4. Olen kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen. Kaikki menee. Paitsi runoja en niin kauheasti osaa lueskella. Pitäisiköhän kokeilla? ;)

5.  A.W Yrjänä on jumala!

6.  Lempileffojani Disneyltä ovat Leijonakuningas, Pocahontas ja Kaunotar ja Kulkuri

7. Paras tv-sarja tällä hetkellä on Game of Thrones, kirjojakin olen lukenut ;) Lempihahmojani niin sarjassa kuin kirjoissakin ovat Tyrion, Daenarys, Arya, Jamie ja Sam :)

8.  Olen viettänyt melkein koko päivän tähän mennessä katsomalla Gilmoren Tyttöja Dvd:ltä

9.  Pyhästi tekemäni valan ja lupauksen vastaisesti minulla on TAAS myöhästymismaksuja kirjastoon.

10. Olen koukussa Emmerdalen, miten niin saippuasarjafani??!!

11. Jos olisin joku eläin, haluaisin olla mursu :)







Jassun kysymykset:

1. Oletko optimisti, pessimisti vai realisti?

Se vaihtelee. Välillä olen realisti, välillä pessimisti ja joskus optimisti :D

2. Pahin asia, jonka olet kirjalle tehnyt?

Hm, olen tainnut joskus johonkin isoon satukirjaan kirjoitella jotain reunuksiin..omaani tosin sentään.

3. Jos saisit päättää, eläisitkö ikuisesti?

Kinkkinen kysymys. Pelkään kuolemaa todella paljon mutta sitten toisaalta jos eläisin ikuisesti niin jossain vaiheessa voisi tulla todella tylsää.. :D Sanotaan nyt näin, että haluaisin elää mahdollisimman pitkään mutta en sentään ikuisesti.

4. Minkälaisen unen näit viimeksi?

Painokelvottoman, luultavasti :D

5. Oletko eläinihminen?

Juu, etenkin koirat, kissat ja lampaat ovat ihania :)

6. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
Olen kotoisin maalta mutta olen viihtynyt kaupungissakin oikein hyvin. Luultavasti mieluiten asuisi kuitenkin kaupungissa, tai vähintäänkin vain senverran maalla, että kaupunki olisi lähellä. :)

7. Turhin asia mitä kotoasi löytyy?

Voi, täällä on vaikka mitä turhaa. Joskus voisin vannoa että asuntomme näyttää noin 8-10 -vuotiaan tytön huoneelta. Paljon pehmeoleluja, figuureja yms. söpöjä juttuja.


8. Mistä unelmoit?

Valmistumisesta, kivasta työpaikasta, ulkomaanmatkoista, etenkin Englantiin pääsystä, parista lapsesta, koirasta sekä siitä että jonain päivänä saavuttaisin normaalipainon.

9. Netissä ostelu vai "oikea" kirppis?

Oikea kirppis, ehdottomasti!

10. Blogi mitä seuraat eniten?

Seuraan niin monia, etten jaksa tässä niitä luetella. Näkyvät kaikki kuitenkin profiilissani :)

11. Tänä vuonna paras tapahtunut asia?

No, en vielä tästä vuuodesta osaa sanoa. Vaan vuoden 2013 paras asia oli päästä kummiksi veljeni ihanalle pikkutytölle :)


(Olen taas tylsä, enkä haasta ketään. Jos joku tämän kuitenkin haluaa tehdä nii tehköön ja vastatkoon Jassun mainioihin kysymyksiin ;))

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

L. M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla



Ihanan Runotyttö.sarjan toinen osa Runotyttö maineen polulla kertoo Uuden Kuun Emilian nuoruusvuosista. Niistä ihanista ja kamalista teinijoista. Kirjan alussa Uudessa Kuussa mietitään olisiko Emilian lähettäminen koullun Shrewburyyn hyvä idea vai ei. Elisabet-täti on sitä mieltä, että Murrayn naiset eivät tarvitse pitkälle menevää koulutusta, sillä heidän ei tarvitse missään nimessä ansaita omaa elantoaa, koska Murrayn perinteiden mukaan niin ei vain ole tehty. 

Lopulta pitkällisten sukukeskustelujen jälkeen, jossa kaikki enot ja tädi ovat olleet läsnä, päätetään Emilia lähettää käymään lukiota Shrewsburyyn. Hänen on tarkoitus majoittua koulua käydessään ynseän Ruth-tädin luo. Elisabet-tädillä on kuitenkin ehtonsa Emilian kouluun pääsylle. Tämän pitää luvata, ettei hän jatka rakasta kirjoitusharrastustaan niinä kolmena vuotena kuin koulu kestää. Aluksi sopimus jää melkein syntymättä, sillä Emilia ei missään nimessä halua lopettaa kirjoittamista kolmeksi vuodeksi. Onneksi rakkaan Jimmy-serkun ideasta tämä ehto muuntuu kompromissmuotoon. Emilia lupaa, ettei kirjoita noina kolmena vuotena mitään, mikä ei ole totta. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden kirjoittaa ihmiskuvauksia hänen tuntemistaan ihmisistä sekä päiväkirjaä, sekä jatkaa runojen rustaamista. 

Koulussa Emilia pärjää melko hyvin. Tosin siellä hän saa kilpailijan. Lisäksi Ruth-tädin talouteen asettuminen tuottaa joitain ongelmia. Kirjassa kuvataan Emilian koulunkäyntiä ja seikkailuja sekä kirjoittamisharrastuksen syventymistä. Hän saa tekstejään, ja runojaan jopa julki.

Runotyttö maineen polulla on tyttökirjojen aatelia ehdottomasta. Vaikka välillä Emilian kaikkitietävyys ja suuri ego ärsyttää, on hänen päiväkirjamerkintöjäänkin mukava lukea. Emilian teini-iän elämä myös pyörii tässä kirjassa vielä enemmän kaikessa muussa kuin pelkissä pojissa. Hänellä on suuria tavoitteita kehittyä kirjoittajana, ja hän hoitaa koulunsa kunnolla. Joskin tämänkin kirjan aikana häntä kositaan jo pari kertaa. Sukulaiset myös yrittävät saattaa häntä yhteen serkkunsa Andrewn kanssa. Parasta on kentien mielestäni kuitenkin Emilian suhtautuminen ja rakkaus luontoon, se tulvii sivuille hänen runoissaan, ja yleensäkin mietteissään.

Pidin tästä kirjasta kovasti, tosin ei tämä aivan ensimmäisen osan tasolle yltänyt.



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Johanna Sinisalo: Auringon Ydin



Kaksi ensimmäistä kärpästä yhdellä iskulla. Ensimmäinen suomalainen dystopiani, ja ensimmäinen kirja Johanna Sinisalolta, ne molemmat yhdistyivät tässä lukuelämyksessä. Ja millainen elämys se olikaan. Voin jo heti kärkeen sanoa, että minä todella pidin tästä polttavasta Auringon Ytimestä, se osui ja upposi täysin minun kirjamakuuni.

Auringon Ydin kertoo Vannasta, suomalaisesta naisesta, joka asuu Suomen euktrotaattisessa tasavallassa, jossa ihmiset on luokiteltu persoonallisuutensa ja ulkonäkönsä mukaan. Naiset Eloisiin ja Morlokkeihin, miehet Maskoihin ja Miinusmiehiin. Vain Eloiset ja Maskot saavat lisääntyä, muut pakkosterilisoidaan. Suomessa on myös kielletty kaikki nautintoaineet. Alkoholi, tupakka, kahvi, ja jopa Chili, ovat kaikki kiellettyjen asioiden listalla. Vanna on morlokki, joka esiintyy Eloisena. Eloiset tunnistaa vaaleasta tukasta, iloisesta asenteesta ja halusta hoitaa kotia, miellyttää miehiä, ja he ovat yleensä hieman yksinkertaisia, eivät muun muassa osaa kirjoittaa kielioppillisesti oikein. Manna on myös mukana lummepoikaystävänsä kanssa chilin salakuljetuksessa. Hän on myös itse chilin käyttäjä. Eloisen julkikuvan säilyttämisen ja Chilin diilaamisen lisäksi Vanna haluaa saada selville, mitä hänen kadonneelle pikkusiskolleen, ehdalle Eloiselle nimeltä Manna. 

Auringon Ydin on pelottavan mahdollinen skenaario. Tai en nyt tiedä voisko moinen toteutua oikeasti mutta tuntuu, että nykyään naisten nimenomaan pitäisi olla Eloisen laisia tyhjäpäitä. Onhan monta naisjulkkista, jotka ovat brändänneet itsensä tyhjäpäiksi, jotta saisivat mainetta ja kunnia. Mieleen tulee esimerkiksi Paris Hilton. Lisäksi olen kuullut ihan tavallisten ihmisten piireissä tapauksia, joissa miehen mielestä tyttöystävän pitäisi olla positiivinen ja iloinen koko ajan, ja osata hoitaa kotia paremmin. Parasta kirjassa onkin sen feministinen sanoma. Sellainen yleensä vetoaa minuun lukijana erittäin paljon. Lisäksi chiliriippuvuus oli mielenkiintoinen piirre kirjassa, kuinka chilistäkin voi saada kunnon fixit, koska se vapauttaa endrofiinejä ja antaa ihmiselle poltteen jälkeen ihanan ja lämpimän olon. Voin sanoa, että jossain määrin chili oikeasti toimii niin. Polttaa ensin mutta antaa silti positiivisen säväyksen.

Itse tarina toimii enimmäkseen Vannan kertomana, joko minäkertojana, tai kirjeinä hänen kadonneelle siskolleen. Kirjeissä kerrotaan takaumissa, mitkä asiat ovat johtaneet Vannan siskon katoamiseen ja taustoitettu tyttöjen lapsuutta. Muutamassa luvussa ääneen pääse Jare, Vannan "poikaystävä". Lukujen välissä on myös mielenkiintoisi tietoiskuksi kirjoitettuja otteita, jotka valottavat tarinassa vallitsevaa yhteiskuntaa. Mukana on mainoksia, Eloisille kirjoitettuja lyhyitä rakkauskertomuksia, sanakirjamääritelmiä eri termeistä sekä tietotekstejä. Pidin tästä eri tekstilajeja yhdistelevätä kirjoistustavasta. Edellä mainitsemani teksti toivat lukijan vielä lähemmäksi kirjan maailmaa, ja sitä miten tilanne on kirjan mukaan kehittynyt sellaiseksi kuin se siinä näytetään.

Kirja oli todella hyvä, ja ainakin tämän perusteella luen mielelläni tuolta omasta hyllystä löytyvän Linnunaivot - kirjankin.  

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu



Pitkän odotusajan jälkeen sain Taivaslaulun viimein kirjaston varauksesta itselleni lainaan. Eikä sen lukemisessa kovin kauan aikaa mennyt. Hyvää kannatti odottaa, ja sitä Taivaslaulu oli. Joskin huonona puolena mainittakoon liika tajunnanvirtaus ja runollinen ote. Itse tarina oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja laittoi ajattelemaan.

Taivalaulu kertoo lestadiolaisen nuorenparin, Viljan ja  Aleksin elämästä. Nuoret ovat solmineet avioliiton, ja heillä on suureperhe aluillaan. Jo neljä lasta, ja viides tulossa. Siihen väliin on mahtunut myös monta keskenmenoa. Nuori ja herkkä Vilja alkaa tuntea tiuhan lastensaannin ahdistavaksi. Hänestä tuntuu, ettei hänen ruumiinsa kestä jatkuvaa raskaana oloa, ja lasten synnyttämistä. Ja ajatus vielä useamman lapsen perheestä tuntuu ahdistavammalta koko ajan. Mutta mitä tehdä, kun ehkäisy on jumalanvastaista, ja kaikki lapset on otettava vastaan jumalan lahjoina. Ja kun seuroissakin naista katsotaan ensin vatsanseudulle, ja sitten vasta silmiin. Aleksi taas tahollaan katsoo suruissaan Viljan heikkenmistä, ja tuntee hieman ahdistusta siitä, kun rakas Vilja on jaettava lasten kanssa, eikä nuoren parin elämä ihan vain kahdestaan jatkunut kovin pitkään. Kun Vilja tajuaa odottavansa jälleen lasta, hänen ahdistuksensa syvenee siihen pisteeseen, että ulkopuolista apua tarvitaan. Loppuratkaisu on yllättävä, mutta kaiketikin ihan onnellinen. Riippuu mistä sitä katsoo.

Kirjassa on aika-ajoin otteita blogiteksteisä, jossa eräs kirjan henkilöistä pohtii erinäisiä asioita lestadilaisuudesta ja uskosta. Lopulta selviää myös tämän henkilön henkilöllisyys. Blogitekstit olivat mielestäni oikein hyvä lisä kirjaan. Muuten lukukokemus oli mukava. Tosin minun makuuni teksti oli paikoitellen liian runoilevaa, ja hersyvää. Usein tykkäänkin sellaisesta tekstistä mutta tässä sitä oli ehkä hieman liikaa. Tarina oli kuitenkin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä, joten en kirjaa sentään aivan turhaan lukenut. Lestadiolaisten maailmankuva oli mielenkiintoinen, ja aiheesta voisin lukea myös lisää kirjallisuutta.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Maaliskuun luetut


Aika listata maaliskuun luetut kirjat. Vähän liian pitkälle tämäkin listaus venyi mutta parempi se on kai myöhään tehdä kuin ei milloinkaan ;) Vain koska listat ovat nykyään uusi lempiasiani :D Vaan pidemmittä puheitta oikeaan asiaan. Maaliskuun luetetut hienosti listattuma, olkaapa hyvät!

- Salla Simukka: Valkea kuin lumi
- Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
-Stephenie Meyer: Uusi kuu
- Stephenie Meyer: Epäilys
-Salla Simukka: Musta kuin Eebenpuu
- Stephen King: Tohtori Uni
- Stephen King: Hohto
- Marguerite Abouet & Clement Oubrerie: Aya - Elämää Yop Cityssä
- Magdalena Hai: Kellopelikuningas
- Stephen King: Auringonlaskun jälkeen
- Lauren Oliver: Requiem: Rakkaus palaa
- Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
- Stephen King: Cujo
- Kerstin Gier: Rubiininpuna
- Terhi Rannela: Taivaan tuuliin
- Stephen King: Ihmissuden vuosi¨
- Emma Donoghue: Huone
- Tanja Kaarlela: Saara
- John Irving: Garpin maailma
- Anneli Kanto: Uusi Päivä: Vilma& Ilari
- Sapphire: Precious - harlemilaistytön tarina
- L. M. Montgomery: Pieni Runotyttö

Yhteensä kirjoja tuli luettua 22. Mukaan mahtui 11 nuortenkirjaa, ja 11 aikuisten kirjaa. Tarkemmin jaoteltuna 4 Stephen Kingin teosta, 6 suomalaisen kirjailijan kirjaa, Käännöskirjallisuutta 15 kappaletta ja niin edespäin.

Parhaita lukukokemuksia maaliskuuhun mahtui monta. Stephen Kingin Hohto ja Tohtori Uni, Terhi Rannelan Taivaan tuuliin, John Irvingin Garpin maailma sekä Sapphiren Precious - harlemilaistytön tarina olivat parhaimpia lukukokemuksia. Heti niiden perään sijoittaisin vielä Donoghuen Huoneen ja Kaarlelan Saaran. Loput kirjoista olivat kyllä hyviä mutta eivät niin hyviä. Stepheni Meyerin ja Anneli Kannon kirjat pitivät perää, eli eivät nii  kauheasti ihastuttaneen, ja olivat muutenkin mitäänsanomattomimmat kirjat koko joukossa. 

L. M Montgomery: Pieni Runotyttö



Monet kirjakokemukset ovat jääneet puuttumaan lapsuudestani. Pienenä tyttönä keskityin lukemaan tyttökirjojen maailmasta vain Anni Polvan Tiina-kirjoja. Tämä Kanadan ihme L.M Montgomerry ja hänen Anna-sarjansa sekä tänmä kyseinen Runotyttö-sarjansa jäivät vieraiksi. Onnkesi kirjojen suhteen ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa, joten maaliskuun viimeinen kirja sattui olemaan tämä Runotyttö-sarjan aloittava Pieni Runotyttö.

Kirja kertoo Emiliasta, jonka äiti on kuollut hänen olleessaan vain 4-vuotias. Hän elää onnellista elämää isänsä kanssa, joka kuitenkin menehtyy keuhkosairauteen Emilian ollessa suunnilleen 8-vuotias. Emilian ainoat sukulaiset ovat Uuden Kuun Murrayt, jotka ovat edelleen vihaisia Emilian edesmeenneelle äidille siitä, että tämä aikoinaan karkasi kotoa mennäkseen naimisiin Emilian isän kanssa. Tätien ja enojen keskusteltua ottavat edelleen suvun tilalla asuvat Elisabeth-täti, Laura-täti ja Jimmy-Serkku Emilian mukaansa. Pieni tyttö rakastuu heti sukutilaanta samoin kuin Laura-tätiin sekä Jimmy-serkkuun. Ongelmia kuitenkin ilmenee Elisabethin kanssa, joka on juro ja ankara, eikä tunnu ymmärtävä Emilian suurta tarvetta kirjoittaa. Emilia on nimittäin runoilija/kirjailijasielu, joka saa vähän väliä luovuuden leimahduksia. Pieni Runotyttö kertoo Emilian lapsuusvuosista Uuden kuun tilalla, sekä pienessä koulussa. Monien mutkien kautta hän saa parhaaksi ystäväkseen Ilsen, joka on kylän tohtorin tytär, ja asuu melko lähellä. Emilia elämä on täynnä pieniä seikkailuja, ja ristiriitoja ankaran tädin hoivassa. Vuosi vuodelta tilanne kuitenkin paranee pikkuhiljaa, ja ankara Elisabet tätikin alkaa rakastaa tyttöä. 

Pieni Runotyttö on mielestänin tyttökirjallisuutta parhaimmillaan. Siinä on kunniahimoinen tyttölapsi 1900-luvun alussa, joka ei anna kenenkään määritellä, millainen hänen tulisi olla. Emiliaa ei kuitenkaan kuvat ylitäydelliseksi, vaan hänessäkin on omat synkät puolensa. Hänellä tuntuu myös olevan yliluonnollisen kaltaisia taipumuksia, sillä hän saa etiäisiä. Ei tuo yliluonnollisuus kovin suurta ole mutta jotain kuitenkin :D

Pidin Pienestä Runotytöstä aikalailla, ja olenkin sittemmin lukenut toisen osan kirjsarjaa kokonaan, ja aloittanut kolmatta ;) Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Sapphire: Precious: Harlemilaistytön tarina


Maaliskuun rästipostauksista toinen olisi tulossa tässä. Heti kevyen teinikirjallisuuden perään luin astetta rankempaa teinkirjallisuutta. Tosin tämä kirja taitaa olla niitä kaksoisluokituksen ihmeitä, sillä tätä kirjaa löytyy ainakin meidän kirjastostamme sekä aikuisten, että nuorten puolelta.

Kirja kertoo Preciouksesta, Harlemissä asuvasta tytöstä, joka odottaa 16-vuotiaana jo toista lasta, isälleen. Jo 12-vuotiaan Precious on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa, joka syntyi Downin Syndrooman kanssa. Nyt Precious on jälleen raskaana isälleen, ja hänen äitinsä pahoinpitelee häntä. Kaiken tämän päälle Precious saa vielä potkutkin koulusta. Tulevaisuus ei näyttäydy kovinkaan toivekkaana, kunne Preciousin entinen opettaja tulee käymään tytön kotona, ja kertoo tälle koulusta, joka on tarkoitettu niille, jotka eivät tavallisessa koulussa ole pärjänneet. Siellä Preciousille avautuu mahdollisuus oppia viimein lukemaan ja kirjoittamaan. Koulusta Precious löytääkin niin lukemisen, ja kirjoittamisen ilot kuin ryhmän ystäviä, joilla kaikilla on ollut samantapaisia kotiongelmia. Tästä alkaa Preciousin selviytymistarina, joka tosin saa useammankin yllättävän käänteen.

Kirja oli todella vaikuttava. Se on kirjoitettu Preciousin näkökulmasta, ja minäkerronnan kautta. Elämän raadollisuus ja pahuus näkyy kirjassa mutta sillä mässäily ei ole missään nimessä kirjan pääasia. Suurin teema kirjassa on selviytyminen, positiivisen ajattelun sekä lukemisen ja kirjoittamisen ylistäminen. Kirjoittamaan oppimalla, ja sitä kautta itseään ilmaisemaan oppivalla Preciousilla on mahdollisuu näin purkaa omaa elämäänsä, ja ahdistustaan. Koulun avulla Precious pääsee aloittamaan uuden elämän. 

Tämä ei ole pitkä tai vaikelukuinen kirja, mutta sitäkin enemmän se koskettaa, ja siinä on sanomaan. Suosittelen tämän lukemista kaikille. 

Anneli Kanto: Uusi Päivä:Vilma ja Ilari



Huh, tähän kirjablogiin on nyt tullut tahaton lyhyt tauko, ja olkoon niin. Nyt on kuitenkin aika tehdä rästipostauksia, ja vielä ollaan menossa maaliskuun luetuissa. Koontipostaus maaliskuusta tulossa jossain vaiheessa näiden rästien jälkeen.

Maaliskuun puolella tuli luettua tämmöinen tv-sarjaan perustuva kirja. Kirjahan kertoo samoista henkilöistä ja tapahtumista kuin Uusi Päivä - sarjan ensimmäinen kausi. Tosin lähinnä vain Vilman tarinan, Vilman näkökulmasta. Ja muistaakseni kyseisessä kirjassa oli vielä minäkertoja. Kirja oli kevyttä teinihömppää, josta satun tykkäämään tiettyyn pisteeseen asti. Teinihömpässä tämä tosin ei ole sitä parhaimmistoa, johtuen ehkä siitäkin että tiesin tapahtumat sarjan perusteella etukäteen, eikä kirja niihin paljon lisää tuonut.

Kirjan minäkertojana on siis lukiolaisneiti Vilma, joka rakastuu tanssinopettajaansa. Hän käy lukiota kuvittelliseessa Virtauksen kaupungissa, jonka ainoa lukio on ilmaisutaidon lukio. Kaiken hyvän lisäksi Vilman isä on koulun rehtori. Kirja kertoo Vilman melko yksipuolisestam rakastumisesta opettajaansa, ja niistä väärinkäsityksistä, mitä siitä seuraa. Samalla Vilma miettii vähän omaa identiteettiään. Peruskauraa.  Senverran kirja kuitenkin iski, että päätin lukea tämän Anneli Kanto nimisen kirjailijattaren kirjoja joskus uudestaankin mutta tietenkin jotain sellaista, mikä ei perustu televisio-ohjelmaan.