tiistai 28. tammikuuta 2014

Julie Parsons: Tiimalasi



Nyt kirjoittelen sitten jo toiseksi viimeisestä kirjasta, jonka luin vuonna 2013. Tämän luin ennen joululomalle lähtöä, ja noin puolentoista päivän aikana. Täytyy sanoa, että tästä kirjasta minulla ei ole paljon mitään sanottavaa. Kyseessä on hömpähtävää jännityskirjallisuutta. Omasta näkökulmastani oikea välipalakirja.

Kirja kertoo äidin ja tyttären suhteesta. Lydia Beauchamp lähettää uuden tuttavuutensa (ei muuten maailman paras idea) etsimään tyätrtään, jota ei ole nähnyt vuosiin. Kyseinnen herra nimeltään Adam ottaakin tehtävän vastaa ja suuntaa Dubliniin etsimään tytärtä. Kirjassa kaikki kolme; Lydia, Adam ja Lydian tytär Grace muistelevat menneisyyttään kukin tahollaan, ja asioita menneisyydestä paljastuu. Ja lopulta ainakin joku on vaarassa.

Tarpeeksi kryptisesti selitetty? Kirja oli ihan mukiinmenevä, ja pehmojännittävä. Mukavaa ja nopeaa lukemista lähinnä. Ei  erityisen huono, mutta ei erityisen hyväkään kirja. Jotakuinkin sellainen, jonka unohtaa helposti. En sen syvällisemmin osaa analysoida, koska kirja ei herättänyt juuri mitään ajatuksia. Se vain oli, ja meni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti