Viimeinkin olen päässyt kartalle näiden postausteni suhteen, ja olen suunnilleen oikeassa ajassa. Pyrkimyksenäni tänä vuonna voisikin olla se, että kirjoittaisin näistä kirjoista aina piakkoin lukemisen jälkeen. Näin ulisi myös tarkemmin pidettyä kirjaa siitä, missä kuussa olen mitäkin lukenut. Ei siitä sen enempää kuitenkaan, vaan on aika mennä itse asiaan, eli Ian McEwanin kirjaan Sovitus.
Sovitus on toinen kirjani kyseiseltä herralta, ja täytyy ihan näin alkuun sanoa, että pidin tästä paljon enemmän kuin viime vuonna lukemastani Makeannälästä. Koen, että tässä kirjassa pääsin henkilöiden mielen sisälle paremmin, ja pystyin eläytymään tarinaan syvemmin. Tajusin viimein sen, miksi monet ylistävät McEwanin kirjoja.
Sovitus kertoo lyhyesti sanottuna siitä kuinka liian vilkas mielikuvitus, ja joidenkin asioiden ja tilanteiden väärinkäsitykset, voivat johtaa kauaskantoisiin seurauksiin. Ne voivat vaikuttaa moneen elämään huonolla, tai hyvällä tavalla. Kirjan tarina alkaa kuumasta kesäpäivästä vuonna 1935 jolloin 13-vuotias Briony todistaa erinäisiä kohtauksia siskonsa Celian, ja talon siivojan pojan Robbien välillä. Mielikuvituksellinen, ja tarinoiden kirjoittamista rakastava Briony käsittää monta asiaa hieman omalla tavallaan, ja oikeastaan väärin. Päivän tapahtumat johtavat kauaskantoisiin seurauksiin, jota Briony ei voisi kuvitellakaan. Seuraavaksi siirrytään viiden vuoden päähän kyseisen päivän tapahtumista, jolloin toinen maailmansota on täydessä käynnissä, ja sovittaminen voi alkaa.
Enempää en uskalla kirjan juonesta paljastaa, jotten pilaisi kenenkään tulevaa lukukokemusta. Tosin varmasti monet ovat tähän kirjaan jo tarttuneetkin. Ian McEwan kyllä todistaa hienoutensa tässä kirjassa. Lukukokemukseni oli tuhat kertaa parempi kuin Makeannälän kanssa. Henkilöhahmot ovat syvemmin rakennettuja, juoni soljuu hyvin eteenpäin ja kirja herättää tunteita. Jollain tasolla pysty ymmärtämään jokaista kirjan henkilöä ja heidän valintojaan sekä ajatuksiaan, vaikke henkilöt ovatkin osittain ristiriidassa keskenään. Jokaisen näkökulma on kuitenkin ymmärrettävä.
Kirja on samalla myös kaunis rakkaustarina, joka saa uskomaan esteet ylittävään rakkauteen. Tosin kirjailija onnostuu lopulta yllättämään loppuratkaisullaan. En nyt kerro onko kyseessä hyvä vai huono yllätys, mutta ainakin kirjallisesti ajateltun loppuyllätys on mielekiintoinen ja antaa kirjalle siinä mielessä hyvän kirjan statuksen. Ei sillä että sanoisin mitään siitä oliko kyseinen loppu mielestäni tunnetasolla hyvä vai ei.
Jokatapauksessa Sovitus oli hyvä kirja vuoden ensimmäiseksi lukukokemuksesti. Piti otteessaan, ja herätti tunteita sekä ajatuksia. Aionkin lukea jossain vaiheessa lisää saman kirjailijan kirjoja.
ps. kirja kuuluu Roryn lukulistaan
ps. kirja kuuluu Roryn lukulistaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti