keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Doris Lessing: Viides Lapsi



Tähän kirjaan törmäsin jossain kirjablogissa (en muista nyt missä) ja kirjoitin sen heti lukulistalleni. Kirja osoittautui yhtä mielenkiintoiseksi kun olin ounastellutkin. Viidea lapsi kertoo pariskunnasta, joka haaveilee suurperheestä. 

Ruth ja Paul tapaavat firman juhlissa, ja suhde etenee nopeasti. Molemmat haaveilevat idyllisestä perhe-elämästä ja monesta lapsesta. He menevät naimsiin ja ostavat ison talon toiveenaan täyttää se lapsilla. Sukulaiset ja lähipiiri ihmettelevät. Miksi perustaa suurperhe? Se vie vain rahaa ja aikaa. Sukulaiset ja tuttavat alkavat kuitenkin viihtyä Ruthin ja Paulin luona viettäen siellä kesiä, ja juhlapyhiä. Mitä lasten hankkimiseen tulee, Ruth ja Paul alkavat saamaan lapsia nopeasti. Näin syntyy kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tämän jälkeen he haluaisivat odottaa jonkun aikaa ennen seuraavaa mutta viides lapsi ilmoittaakin tulostaan yllättävän nopeasti.

Viidennen lapsen odottaminen on kuitenkin erilaista. Lapsi tuntuu vaativan äidiltään paljon, jo ollessaan kohdussa. Se kasvaa huimaa vauhtia ja pistää äitinsä lujille olemalla hyvin liikkuvainen. Kun lapsi syntyy, on siinä jotain outoa. Vanhemmat nimeävät lapsen Beniksi. Kun Ben kasvaa hän pelottaaa sekä vanhempiaan, että sisaruksiaan. Ruth alkaa epäillä häntä vaihdokkaaksi, menninkäiseksi. Sosiaalinen kanssakäyminen näyttää olevan Benille vaikeaa, ja asiat talossa muuttuvat.

Viides Lapsi on taitavasti rakennettu tarina siitä, mitä tapahtuu, kun perheen dynamiikkaan lisätään uusi ja erilainen lapsi, jonka kanssa on vaikeaa. Teemana tuntuu olevan myös syyllisyys. Äidin syyllisyys siitä, ettei osaa suhtautua lapseen niin rakastavasti kuin pitäisi. Syyllisyys siitä, kun ei osaa käsitellä lasta. Syyllisyys myös siitä, että yhteen lapseen menee enemmän aikaa kuin muihin. 

Myös Benin erilaisuus on silmiinpistävää ja ajoittain pelottavaakin. Koko kirjan aikana ei oikein saa selvyyttä siihen mikä Beniä oikeastaan vaivaa. Osittain tämän vuoksi kirja on myös hieman ahdistava. Ennen kaikkea se tuntuisi myös kertovan siitä, miten odotukset eivät aina täyty niin kuin kuvittelee. Suurperheen perustamisessa voi ilmetä ongelmia, jos yksi lapsista on erilainen. Beniä ei kuitenkaan missään vaiheessa hylätä lopullisesti.

Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen, ja piti otteessaan. Sen luki aika nopeasti. Tosin kirja oli kyllä myös aika ohut. Suosittelisin kirjaa psykologisista kertomuksista kiinnostuneille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti