sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Patricia Highsmith: Edithin päiväkirja




Aletaan olla luonnollisessa bloggaustahdissa. Eli tämän kirjan luin juuri kuluneella viikolla. Matkaani se tarttui kirjastosta maanantaina, vaikka tarkoitukseni ei sillä reissulla ollutkaan mitään lukemista lainata. Sitä kun muutenkin on paljon. Kansikuva ja takakannen teksti vetivät kuitenkin puoleensa. 

Kirja on vaikea määrittää tietyksi kirjallisuuden lajiksi. Psykologisen jännityksen mestariksi kirjailija Patricia Highsmithiä kuitenkin kuvaillaan. Tämä kirja on ainakin psykologinen kuvaus mutta jännityskirjallisuudeksi en tätä oikein osaisi itse laskea. Päähenkilön eli Edithin sielunmaisema on kuitenkin kuvattu psykologisen tarkasti, ja hänen elämäänsä ja ongelmiinsa tartutaan mielen sisäisten liikkeiden ja päiväkirjapätkien kautta.

Juonesta lyhykäisyydessään. Kirja kertoo siis Edithistä, joka muuttaa miehensä ja poikansa kanssa pikkukaupunkiin. Aluksi elämä uudessa kodissa sujuu hyvin. Vuosien kuluessa Edithin arki kuitenkin muuttuuhuonompaan suuntaan. Päänvaivaa tuottavat hänen laiska poikansa Cliffie, ja miehensä seniili George-setä, jonka hoitaminen jää Edithin kontolle. Kun oikea elämä ei mene hyvin, alkaa Edith kirjoittaa päiväkirjaansa erilaista todellisuutta, johon hän vuosi vuodelta ja tapahtuma tapahtumalta kiinnittyy ja kiintyy yhä enemmän.

Enenmpää en taaskaan halua paljastaa. Kirja kuvaa Edithin oikeaa elämää, ja näyttää hänen kuvitelmistaan pieni pätkiä päiväkirjaan kirjoitettuna tekstinä. Toisena "ajattelevana" päähenkilönä on Edithin poika Cliffie, jonka näkökulmasta tarinaa välillä kerrotaan. Loppuratkaisu kirjassa on sekava. Samaan aikaan yllättävä ja odotettu.

Nautin kirjasta suunnattomasti. Se antoi ajattelemisen aihetta, ja pienoinen jännitysvire siinä oli kuin olikin. Tapahtumat olivat kuitenkin hidastempoisia, ja kirja oli aika kuvailevaakin tekstiä paikka paikoin. Henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia. Ne oli rakennettu psykologisesti hyvin taitavasti. Saattaa olla että täytynee tutustua tämän rouvan tuotantoon enemmänkin.

1 kommentti:

  1. Luin kirjan ja se ärsytti. Edith kirjoitteli lehtiin teräviä kirjoituksia,mutta ei saanut kotonaan poikansa käytökseen minkäänlaista otetta ja mies luisteli sulavasti pois vastuusta. Ei ihme,että Edith alkoi paeta todellisuutta mielikuvitusmaailmaan.

    VastaaPoista