maanantai 23. syyskuuta 2013

Ei mennyt niin kuin piti



Viikonlopun lukuhaaste ei mennyt niin kuin strömsössä. Syytän siitä omituista mielihaluani alkaa katselemaan Gilmoren tyttöjä taas tuhannennen kerran. Tosin aloitin neloskaudesta. Tästä mielihalusta syytän lauantain herkkuöverejä. Sellaisia ei vain voi vetää ilman, että katsoo Gilmoren tyttöjä. Ihan vain siistä syystä, että siinä on tv-sarja, jonka kaksi päähenkilöä syövät enemmän kuin hahmot brittiläisissä lastenkirjaklassikoissa yhteensä.

Harmittaa kuitenkin vietävästi, etten yhtään kokonaista kirjaa saanut pinostani luettua loppuun. Infernoa sain kahlattua läpi useamman luvun..suunnilleen puoleenväliin saakka,  ja vähän yli. Kaspianin Matka Maailman Ääriin eteni yhden luvun verran. Muut kirjat jäivät kokonaan aukaisematta...

No, aina ei voi onnistua. Ei edes joka toinen kerta. Vielä minä tuon kasan selätän. Onhan aina uusi viikonloppu, yllättäen joka viikon lopussa. :D Ja ensi viikonloppuna olen heti perjantaina viiden aikaan päässyt eroon tämän kuluvan viikon koulukiireistä tentin ja kansantaloustieteen kurssin  harkkojen jälkeen, ja voin palkita itseni yrittämällä tätä haastetta uudestaan ;)

Stay tuned! 

ps. Yritän tällä viikolla repiä aikaa siihen, että  postailen parit luetut kirjat tänne

perjantai 20. syyskuuta 2013

Viikonlopun lukuhaaste

Hello, hello. :) Välillä kirjabloginkin puolelle. Olen tällä viikolla saanut luettua peräti kaksi kirjaa. Niistä on tulossa postauksia kunhan saan ajatukseni niistä kasaan, ja ylös kirjoitettua. ;) Nyt kuitenkin tulin ihan muun lukemiseen liittyvän asian kanssa. Jokin aika sitten kirjablogeissa oli niitä lukumaratoneja. Niiden innoittamana päätin pitää itselleni, en nyt maratonia, mutta viikonlopun lukuhaasteen. Kasa kirjoja on kesken, ja vielä suurempi kasa kirjoja on odottamassa lukuun pääsyä. Myös tämän vuoden lukutavoitteeni on vielä hieman alkutekijöissään. 

Näiden syiden takia olen päättänyt käyttää tänä viikonloppuna paljon aikaa kirjojen lukemiseen (etenkin kun olen sunnuntaihin asti yksin kotona), ja pyrkiä lukemaan kasan kirjoja. Saa nähdä kuinka käy. Raportoin sitten jossain väliss. Nyt kuitenkin kuva kirjoista, joita aion saada luettua...


C.S Lewis: Kaspianin Matka Maailman Ääriin
Steampunk: Koneita ja Korsetteja
Janet Evanovich: Kolmas Kovanokka
Axel Madsen: Coco Chanel
Dan Brown: Inferno


lauantai 14. syyskuuta 2013

Ian McEwan: Makeannälkä


Tämä kirja on ollut minulla kesken jo monen kuukauden ajan. Jäin puolivälissä jumiin, mistä en meinannut päästä ollenkaan pois. Tänään kuitenkin sain luettua viimeiset sivut kirjasta. Minun täytyy kyllä sanoa, että alku, ja loppu kirjassa olivat hyviä, ja melkein koukuttaviakin. Kaikki siinä välillä taas. Nom oli hieman plääh.

Kyseessä on siis Ian McEwanin Makeannälkä. Ensimmäinen kirja, jonka kyseiseltä herralta olen lukenut (hyllyssäni odottaa tosin kesällä itselleni ostama Sovitus, jota en ole vielä aloittanut.). Makeannälkä kertoo Serenasata, joka lähtee opiskelemaan matematiikka Cambridgeen. Serena on kuitenkin kiinnostuneempi kirjallisuudesta, ja hän ahmii kirjoja aina vapaa-ajallaan, ja alkaa toimittamaan yliopiston lehteen arvosteluja lukemistaan kirjoista. Hän tutustuu myöhemmin erään poikaystävänsä professoriin, josta tulee tärkeä osa Serenan elämää. Tämän vaikututksesta Serena päätyy töihin Iso-Britannian salaiseen palveluun. Kirjallisuusintonsa vuoksi hänen värvätään operaatioon, jonka koodinimi on Makeannälkä. Siinä hän joutuu peitetehtävässä värväämään erään kirjailijan salaiseen palvelun palkkalistoille, ilman että tämä tietää sitä. Serenan ja kirjailijan kohtalot noitoutuvat yhteen. Ja niin edespäin. Enpä halua enempää juonesta paljastaa.

En oikein osaa sanoa, oliko kirja mielestäni hyvä vai ei. Alkuasetelma, ja kirjan ensimmäiset sata sivua olivat kyllä mielenkiintoista luettavaa. Etenkin novellit, joita tuo värvätty kirjailija oli kirjoittanut, ja niiden selostus oli mielenkiintoista. Jossain vaiheessa tarina kuitenkin lässähti. Serena alkoi henkilöhahmona olemaan tylsä ja ärsyttävä. Viimeiseen lukuun asti kirjan kahlaaminen oli raskasta. Kunnes loppu tuli aluksi ennalta-arvattavana, ja muuttui parin viimeisen sivun aikana yllättävksi. Jos antaisin tähtiä saisi tämä kirja ehkä kaksi ja puoli sellaista. Kyseessä siis ihan ok kirja. Parasta oli lähinnä alku, tarinan sisällä olevat "novellit" sekä yllättävä lopetus. Muuten kirja oli, jos ei huono, niin ainakin pitkäveteinen.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Patricia Highsmith: Edithin päiväkirja




Aletaan olla luonnollisessa bloggaustahdissa. Eli tämän kirjan luin juuri kuluneella viikolla. Matkaani se tarttui kirjastosta maanantaina, vaikka tarkoitukseni ei sillä reissulla ollutkaan mitään lukemista lainata. Sitä kun muutenkin on paljon. Kansikuva ja takakannen teksti vetivät kuitenkin puoleensa. 

Kirja on vaikea määrittää tietyksi kirjallisuuden lajiksi. Psykologisen jännityksen mestariksi kirjailija Patricia Highsmithiä kuitenkin kuvaillaan. Tämä kirja on ainakin psykologinen kuvaus mutta jännityskirjallisuudeksi en tätä oikein osaisi itse laskea. Päähenkilön eli Edithin sielunmaisema on kuitenkin kuvattu psykologisen tarkasti, ja hänen elämäänsä ja ongelmiinsa tartutaan mielen sisäisten liikkeiden ja päiväkirjapätkien kautta.

Juonesta lyhykäisyydessään. Kirja kertoo siis Edithistä, joka muuttaa miehensä ja poikansa kanssa pikkukaupunkiin. Aluksi elämä uudessa kodissa sujuu hyvin. Vuosien kuluessa Edithin arki kuitenkin muuttuuhuonompaan suuntaan. Päänvaivaa tuottavat hänen laiska poikansa Cliffie, ja miehensä seniili George-setä, jonka hoitaminen jää Edithin kontolle. Kun oikea elämä ei mene hyvin, alkaa Edith kirjoittaa päiväkirjaansa erilaista todellisuutta, johon hän vuosi vuodelta ja tapahtuma tapahtumalta kiinnittyy ja kiintyy yhä enemmän.

Enenmpää en taaskaan halua paljastaa. Kirja kuvaa Edithin oikeaa elämää, ja näyttää hänen kuvitelmistaan pieni pätkiä päiväkirjaan kirjoitettuna tekstinä. Toisena "ajattelevana" päähenkilönä on Edithin poika Cliffie, jonka näkökulmasta tarinaa välillä kerrotaan. Loppuratkaisu kirjassa on sekava. Samaan aikaan yllättävä ja odotettu.

Nautin kirjasta suunnattomasti. Se antoi ajattelemisen aihetta, ja pienoinen jännitysvire siinä oli kuin olikin. Tapahtumat olivat kuitenkin hidastempoisia, ja kirja oli aika kuvailevaakin tekstiä paikka paikoin. Henkilöhahmot olivat kirjan parasta antia. Ne oli rakennettu psykologisesti hyvin taitavasti. Saattaa olla että täytynee tutustua tämän rouvan tuotantoon enemmänkin.