tiistai 9. lokakuuta 2012

Kamila Shamsie: Poltetut Varjot



Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne kirjallisuusblogin puolelle mitään, vaikka kirjapostauksia olisi rästissä vaikka kuinka paljon. Tämänkin luin jo kesällä ja vieläpä kesäkuussa jopa. Eli on aikakin jo kirjoitella. Onneksi muistan tämän kirjan suhteellisen hyvin vielä nytkin. :)

Poltetut Varjot kertoo Hiroko Tanakasta, joka menettää suuren rakkautensa, kun Nagasagiin pommituksessta, sen pahamaineisen atomipommin pudotessa sinne. Kirja kertoo tarinan siiä kun Hiroko lähtee Intiaan etsimään entisen kihlattunsa Konradin sukulaisia, ja tapaa heidän kauttaan erään henkilön, josta Konrad on hänelle usein puhunut. Hän myös ystävystyy Konradin siskon kanssa.

Pikkuhiljaa Hirokon elämä alkaa asettua paikoilleen, kunnes Intiassa alkavat levottomat ajat, jotka ajavat Hirokon miehineen Pakistaniin. Se mitä sitten tapahtuu on parasta jättää pimentoon, etten pilaa kenenkään lukunautintoa paljastamalla liikaa :D

Poltetut Varjot onkin hieman syvällisempi rakkaustarina, joka kertoo muun muassa siitä, miten menetyksen jälkeen on vielä mahdollista rakentaa elämä uudelleen, jopa rankkojenkin kokemusten jälkeen. Jälleen kerran kirjan päähenkilö in vahva nainen, joka selviää kaikesta, mitä elämä heittää eteen, vaikka välillä tuntuukin, että ehkä tässä kirjassa sitä epäonnea on välillä vähän liikaakin.

Tämän kirjan mielenkiintoisuus, ja parhaus on kuitenkin mielestäni siinä, miten siinä käsitellään ensinnäkin Japanin atomipommituksia, ja sittmmin myös Intian ja Pakistani vaikeaa tilannetta, sek  lähi-itää. Samalla kirjassa on parin suvun tai oikeastaan perheen tarina, joiden selkärankana toimivat vahvat naishahmot. Kirjan keskiössä on peräti kolme eri sukupolvea. 

Poltetut Varjot on jälleen niitä kirjoja, jotka laittavat miettimään. Muistan selvästi, vaikka siitä onkin jo useampi kuukausi aikaa, että kun sain kirjan päätökseen minulle tuli sellainen vakava ja ....no miten nyt osaisin sen selittää..mietteliään haikea olo. Kyse ei ollut siitä, että kirja olisi ollut liian surullinen tai huono, tai mitään sellaista. Se vain sai todella ajattelemaan asioita, ja pohtimaan vakavasti tätä elämää ja ihmisiä, sekä tapahtumia, jotka voivat muuttaa niin paljon pienessäkin hetkessä. Samalla se antoi kuitenkin paljon toivoa, vaikkakin myös surullista. Kirja sai todella miettimään asioita. 

Suosittelisin kirjaa sellaiseen lukunälkään, jolloin haluaa lukea jotain monisyistä, ja ajattelua herättävää. 

Menipäs nyt aika filosofiseksi :D

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pirjo Hassinen: Sano että haluat

Luin tässä äidin luona kyläillessäni jälleen yhden kirjan, ja vaikka sitä ennen on odottelemassa monta kesän aikana luettua kirjaa, niin päätin tähän vällin nyt kirjoittaa tästä kerrankin  melko tuoreeltaan. Kuvaa en nyt jaksa etsiä. Kun en viitsi äidin koneelle latailla kuvia. 

Pirjo Hassinen on kirjailija, jonka kirjoja en ainakaan muista ennen lukeneeni. Tämä oli sitten ensimmäinen. Kirjassa seurataan kriisipykologi Laurasta, jonka elämää sekoittaa miehen huoli kadonneesta työtoverista. Kirja etenee minämutoisena, Lauran kertomana, mutta välillä tarinaa kerrotaan kadonneen työtoverin, naisen näkökulmista jolloin kerronta muuttuu kaikkitietävän kertojan kerronnaksi. En muista olenko koskaan lukenut kirjaa, jossa kerrontatyyppi vaihtelee miltei luvuittain. Mielestäni tämä tapa kuitenkin sopi tähän kirjaan. 

Tarinassa keskistytään Lauraan ja hänen ajatuksiinsa perhe-elämästä ja ystävyyssuhteesta, joka paljastuu olleen hänen miehensä ja tämän työtoverin välillä. Tarina kertoo myös tämän työtoverin, joka on nimeltään Essi, tarinan. Joissain luvuissa, missä puhutaan Lauran äänellä, kerrotaan kuitenkin myös Lauran aviomiehen Jimin näkökulma tapahtumiin ja asioihin. Oikeastaan kirjassa kuullaan siis kolmea eri kertojan ääntä.

 Kirjan kannattelevana voimana ja pääjuonena on Essin katoaminen työpaikaltaan. Kirjassa keskitytään tapahtumiin katoamisen jälkeen, jolloin näkökulma on Lauran tai hänen miehensä. Välillä palataa kuitenkin menneisiin tapahtumiin, ennen katoamista, jolloin näkökulma on Essin. Kaikkie kolmen taustat ja perhesuhteet tuntuvat myös olevan iso osa heidän tarinaa. Kolme eri perhettä, ja niiden kokemukset ovat siis myös mukana. Kirja on mielestäni osaltaan aivan kuin dekkari, mutta pääpaino ei kuitenkaan ole itse tapahtuneessa katoamisessa, vaan tärkeämpää näyttää olevan kaikkien osapuolten tunteiden käsittely. Tarinassa on mukana niin parisuhteen, syvän ystävyyden kuin perhesuhteidenkin tematiikka. Nämä kolme pääteemaa yhdessä jännityskertomuselementtien kanssa tekevät kirjasta mielenkiintoisen ja jännittävän. 


torstai 23. elokuuta 2012

George R.R Martin: Miekkamyrsky 1-2




Kesälomassa on ollut se hyvä puoli, että on kerrankin ollut aikaa lukea oikein kunnolla. Niinpä on ollut aikaa myös todella paksuille kirjoille, ja ennätysvauhtia sainkin niitäkin luettua tuossa heinäkuussa. Esimerkiksi pääsin jatkamaan tätä Gerge R. R Martinin huikeaa fantasiakirjasarjaa, Tulen ja Jään Laulua, eteenpäin. Olen lukenut kaikki suomennetut osat nyt, ja tämä oli kolmas osa jaettuna kahteen osaan. Englannin kielinen alkuteoshan on yksi iso kirja ;) Joten nyt päätin, että teen postauksen milemmista osioista yhtäö aikaa. Ne kun ovat juonellisesti sama kirja. 

Miekkamyrskyssä jatkuu se saman taianomainen ja mukaansa tempaava fantasiatarina, joka sijoittuu aika keskiaikaiseen maailmaan, jossa on kuninkaita, ritaireita ja taikoja sekä myös erilaisia pahoja olentojakin. Ennenkaikkea tässä kirjassa jatkuu sukujen taistelu vallasta, ja siitä kuka on oikea kuningas. Tapahtumat jakautuvat ympäriinsä, ja jokainen luku kerrotaan jonkun henkilön näkökulmasta. Henkilökohtainen suosikkin on Tyrion, Lannisterin suvun ovela kääpiö. 

Miekkamyrskyssä tähän maailmaan mennään vielä syvemmälle kuin kahdessa edellisessä kirjassa. Tapahtumia alkaa olla enemmän myös muurilla, ja sen toisella puolella, jossa Yövartio yrittää puolustaa kuningaskuntaa muurin toiselta puolelta tulevia villejä sekä joitain paljon pahempia vihollisia vastaan. Välillä tarina taas kertoo Kuninkaansatamasta toisessa osassa olleen suuren taistelun jälkeen. Näemme myös mitä Starkien jäljelle jääneiden perheenjäsenten tarina jatkuu. Myö Daenerys, entisen kunignassuvun viimeinen elossa oleva jäsen, jatkaa matkaansa Kapean meren toisella puolella. 

Tässä osassa kirjasarjaa tapahtuu siis paljon, joukkoon tulee myös uusia henkilöhahmoja ja juoni alkaa risteilemään sinne tänne. Vaikka se tekee kirjan lukemisesta hieman hankalaa, että henkilöhahmoja ja tapahtumia on niin paljon, niin tarinan langat pysyvät vielä jokseenkin kirjailijan käsissä, vaikka lukija voi hieman ärsyyntyä sekavuudesta. Siitä huolimatta tämäkin osa kirjasarjaa pitää otteessaan loppuun asti, ja  tekee kirjasarjasta jälleen fantasiaa, joka ehdottomasti on kyseisen kirjallisuudenlajin parhaimmistoa.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Yleistä höpötystä

Olen tässä pitänyt epähuomiossa hieman taukoa tässä kirjabloggailussa, (bloggailussa muutenkin) kun on ollut kaikenlaista puuhaa viime aikoina, jotka ovat sitten vähentäneet koneella istumista. Lukenut olen kyllä ahkerasti, ja miulla onkin monta kirjapostausta rustattavana jahka tässä pääseen niiden kirjoitteluun paneutumaan. : D

Vähän hankalaa kun ei reaaliajassa ehdi aina heti kirjoittelemaan, kun on kirjan lukenut. Vaan enköhän niitä kirjapostauksiakin ala saada aikaiseksi sitten jahka muut elämä antaa niiden rustailulle tilaa ;) Älkää siis huoliko mikäli olette uusia postauksia kaipailleet...niitä tulee sitten myöhemmin. ;) Odottamassa olisi ainakin seitsemän jo luettua kirjaa, joista olisi postaukset rustattavana. ;)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Anja Snellman: Parvekejumalat




Luin tuossa tänään tämän kirjain yhdeltä istumalta miltei kokonaan. Olin aloittanut sen tosin viimeviikolla jo mutta tänään vasta luin suurimman osan kirjasta tuossa parin tunnin aikana. Tarina piti otteessaan loppuun asti vaikka olikin kirjoitettu mielestäni ehkä hieman liian oudolla poljennalla. En oikein osaa selittää, kirjan kieli oli ehkä vähän töksähtelevä paikoitellen, tosin sen vastapainona se oli välillä myös hyvin kaunista. Aihe on aika kiistanalainen ja tulenarka aihe nimittäin Islamin usko ja etenkin naisten asema siinä.

Parvekejumalat kertovat kahden nuoren naiset tarinan. Toinen on somaliperheen tytär Anis, joka haaveilee länsimaisesta elmämäntavasta ja piilottelee kiellettyjä tavaroita, kuten vaatteita, meikkejä yms. vanhoissa lastenvaunuissa kerrostalon porraskäytävässä. Toinen taas Alla-Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjolainen, joka haluaa omaksua muslimikulttuurin ja pukeutua kaapuun ja huiviin, piilottaa kehonsa ja sen arvet sen alle. Aniksen ja Alla-Zahran elämät kohtaavat kirjassa tavalla, joka muuttaa heidän elämänsä.

Kirjassa käsitellään siis ajankohtaista asiaa. Naiseutta  kahdesta eri näkökulmasta. Samoin kulttuurien kohtaamista ja sen kohtaamisen vaikeutta. Tarina on mielenkiintoinen mutta en tiedä kannattaako sitä ottaa kovin todesta. Siinä käsitellään aika paljon stereotypioita muslimeista, jotka alistavat naisia, ja tekevät julmuuksia. Luulen kuitenkin, että näiden stereotypioiden kärjistäminen on kirjassa tehokeino, ei niinkään tarkoitus tuomita kaikkia muslimeja, tai niin sen ainakin tulkitsen.  Tosin jos olen väärässä niin sitten kirja on hieman yksipuolinen eikä ota huomioon toista näkökulmaa.  

Jokatapauksessa kirja saa miettimään asioita, ja pohdiskelemaan. Antaa ajatuksia. Lukukokemuksena kirja oli mielenkiintoinen ja nopealukuinen vaikka jättikin paljon ajattelemisen aihetta. 

Kate Jacobs: Lankakaupan Talvi



Löysin Kirjatorin kolme pokkaria kympillä tarjouksesta kolme ostamisen arvoista kirjaa, ja tämä on yksi niistä. Kate Jacobsin Lankakaupan talvi on lämminhenkinen mutta syvällinen lähinnä naisille suunnattu romaani, joka on jatkoa kirjoille Pieni Lankakauppa ja Lankakaupan tyttö. Kirjan keskiössä on eräs pieni lankakauppa, ja joukko naisia, jotka kokoontuvat neulontakerhoon säännöllisesti, jonka kautta ovat aikoinaan tutustuneet. Heidän elämänsä liittyvät moni tavoin yhteen, ja Lankakaupan Talvi jatkaa heidän tarinansa kertomista.

Juonesta en oikein viitsi paljastaa hirveästi,kun sitten koko kirjasarjan tapahtumat selviäisivät ehkä liian hyvin. Kerrotaan nyt kuitenkin, että kirjat teemat liikkuvat ystävyydessä, menetyksessä ja sen käsittelyssä sekä uuden elämänvaiheen aloittamisen vaikeudesta ja ihanuudesta.

 Näissä tästä lankakaupasta kertovissa kirjoissa on ihanan lämmin tunnelma vaikka niissä käsitellään myös vaikeitakin asioita. Vaikka kirjoissa käsitellään myös vaikeita asioita ja tapahtumia niin niissä on kuitenkin positiivinen pohjavire. Osittain siksikin, että suurena teemana on se, että elämä jatkuu tahdoimme me sen jatkuvan tai emme, ja että menneisyytemme kokoaa meidät kokonaisuuksiksi, ja olemme yhteydessä menneisyyteemme ja rakkaimpiimme aina, vaikka tapahtuisi mitä. Elämän yllätyksellisyyskin on yksi teemoista, joita kirja mielestäni käsittelee.

Voisin suositella tätä kirjaa, ja aikaisempia sarjan osia oikein lämpimästi kaikille. Hauska lisä kirjoissa on myös siinä, että niissä aina pari neulontaohjetta ja leipomusreseptiä. ;)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Danielle Steel: Hiljainen Kunnia


(Kuva ihan itse otettu, kun en löytänyt netistä mitään järkevää kuvaa ja satuin olemaan kuvanottotuulella..)


Luin tuossa vähän aikaa sitten Danielle Steelin kirjan Hiljainen Kunnia. Se oli silloin kun minulla oli aivan yletön hömppäkirjafiilis, ja halusin lukea jotain kevyttä. Kirja osoittautui ihan hyväksi, ei mitään parhaimpia lukemiani teoksia mutta ihan jees kuitenkin. Kirja kertoin Japanilaisesta tytöstä, joka lähetetään vähän ennen  Yhdysvaltojen liittymistä toiseen maailmansotaan Jenkkeihin opiskelemaan tyttökouluun (vain tytöille tarkoitettuun yliopistoon) ja asumaan valloissa asuvien sukulaistensa luo. Tytöllä on vaikeuksia sopeutua joukkoon ja kaikke pahentaa vielä se, että hänen ollessaan koulussa Japani ovat hyökännet Pearl Harboriin, jonka seurauksena japanilaisia aletaan kohdella huonosti. Kirja on tarina tytön selviytymisestä samoin kuin rakkauden löytämisestä siinä sivussa. Perus Danielle Steeliä kuitenkin, tosin tässä kuvataan menneisyyttä.

Kuten aluksi kirjoitin, kirja oli ihan tyydyttävä lukukokemus. Aihe oli mielenkiintoinen, ja luin kirjan suhteellisen nopeasti. Sanoisin kuitenkin, että aiheesta olisi voinut saada hieman paremmankin kirjan aikaiseksi. Pääosassa oli kuitenkin taas rakkaustarina. Rakkaushömppäähän toki halusin lukea, joten siinä mielessä Hiljainen Kunnia oli ihan hyvä valinta. Kirja ei kuitenkaan jättänyt mitenkään järisyttävää fiilistä. Kuten sanottu, ihan ok kirja rakkaushömpäksi, joka yrittää olla syvällisempi kuin onkaan. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän Nora Robertsin tämäntyylisistä kirjoista kuin näistä Danielle Steelen hengentuotoksista. Molempien kirjailijoiden kirjoja olen toki lukenut vuosikaudet. Vaan eipä tästä sen enempää. 

Minulla ei ole mitään sen kummempaa tai syvällisempää sanottavaa tästä kirjasta.

Day 22 – Favourite book you own

Haastepostaus vaan. Lyhyt sellainen. ;) Eli lempikirja noista, jotka omistan. Jotten aina vastaisi jotain Harry Potter-sarjan kirjaa, niin jätän ne nyt pois laskuista. Muista omistamistani kirjoista lemppari taitaa sitten olla tuo Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimo (tosin tällä hetkellä se majailee äipän luona). Aikamatkustajan Vaimo on äärettömän hyvä kirja. Se teki minuun aivan lähtemättömän vaikutuksen. En osaa selittää miksi, mutta niin se vain on.

Toki omistan monia ihania kirjoja, samoin olen lukenut monia ihania kirjoja. Enimmäkseen lainaan luettavaa kirjastosta, vaikka on sitä toki tuolla hyllyssäkin ihan kiitettävästi. En laskenut tähän nyt ollenkaan avomiehen kirjoja, koska sitten valinnanvaikeus olisi ollut liian suuri.

ps. en ole edes lukenut kaikkia kirjoja, mitä tuolta hyllystä löytyy.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Day 21 – Favourite book from your childhood

Harry Potterit, aina ja ikuisesti! ;) Vaikka ekaa lukiessani taisinkin olla jo 11- tai 12-vuotias, eli lähinnä Potterit olivat sitten osana teiniaikojani. Lasken ne kuitenkin tässä lapsuudeksi.

( Ihan pienenä tosin Pupu Tupuna kirjat oli pop, jos haluette jotain ihan ensimmäisiä lemppareita kuulla. )

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Waris Dirie - Cathleen Miller: Aavikon Kukka



Tämän kirjan luin jo joskus pari viikkoa sitten mutta postauksen saan aikaiseksi vasta nyt (jos saan), koska tarvitsin aikaa ajatuksieni kokoamiseen tämän suhteen. Kirja herätti todella paljon tunteita, ja oli erittäin vaikuttava lukukokemus. Sai miettimään paljo asioita, sekä antoi täysin erilaisen näkökulman naisen elämästä, kuin mihin omassa länsimaisessa elämässään on tottunut. Tietysti olin kuullut tällaisista asioista ennenkin, mutta tämän kirjan kautta pääsin jotenkin lähemmäksi sitä toisenlaista maailmaa, jossa hänkin, Waris Dirie, on elänyt. 

Aavikon Kukka on tositarina Somalialaisesta Waris Diriestä, joka päätyi somalilaisperheen paimentolaiselämästä ensin Englantiin, ja sitten Yhdysvaltoihinkin asti ja vieläpä kansaivälisesti tunnetuksi huippumalliksi. Aavikon Kukka kertoo hänen tarinansa aavikolla viettämästä lapsuudesta saakka, ja sinne asti kun hänestä tulee YK:n erityislähettiläs, jonka ominaisuudessa hän kertoo oman tarinansa tyttöjen ympärileikkauksesta, joka oli tehty hänelle hänen ollessaan pieni. Hänestä tulee tyttöjen puolestapuhuja ympärileikkausta vastaan. Lisäksi kirja valoittaa hänen elämäänsä länsimaissa sekä hänen taivaltaan huippumallien maailmassa.

Kirja oli koskettava, mielenkiintoinen ja luin se päivässä läpi. Niin vaikuttava se oli, etten pystynyt jättämään lukemista kesken ennen kuin olin päässyt kirjan loppuu saakka. Jälleen kerra feministin sydämeni läpätti, kun tätä luin. Jopa enemmän kuin lukiessani fiktiivisiä tarinoita naisista ja heidän oikeuksistaan. 

Parasta Aavikon Kukassa on mielestäni kuitenkin se, että se ei pelkästään tuo Afrikkalaisten maiden, etenkään Somalian tapauksessa, esille perlkästään kielteisiä asioita, vaan se kertoo rehellisesti somalialaisen paimentolaiskansan elämästä jättämättä pois mitään. Sekä negatiiviset puolet että positiiviset puolet kyseisestä kulttuurista tulevat esille. Waris Dirie on ylpeä afrikkalaisista juuristaan mutta se ei tarkoita sitä, että hän hyväksyisi naisten ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisen tai mitään muitakaan mahdollisia  naista alistavia ja satuttavia piirteitä. Hänen mielestään epäkohtiin tulee kyllä puuttua mutta hän ei silti tuomitse koko kulttuuria, vaan on ylpeä sen hyvistä puolista, joista voisin mainita vaikkapa suhtautumiseen vedensaantiin, ja kulutukseen sekä elämän tärkeyteen. 

Enempää en oikein osaa, enkä halua sanoa. Jos kiinnostuitte tarinasta, niin lukekaa itse. Minä todella suosittelen tätä kirjaa. Kyseessä on ehdottomasti lukemisen arvoinen tositarina!

Day 20: Favourite Romance Book



Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time



Jatketaanpa taas vaihteeksi tätä haastetta, jota olen tehnyt jo luvattoman pitkään. Tuppaan nimittäin aina jäämään jumiin, kun en osaa päättää, minkä kirjan mihinkin kohtaan valitsisin. Vaikeaa on. :) Nyt olisi siis vuorossa lemppari romanttisista kirjoista. Valinta oli jälleen äärimmäisen hankala, koska olen lukenut monia aivan ihania rakkausromaaneja. Lempparein on luultavasti Nicholas Sparksin Viesti Mereltä, vaikka en muista sen juonesa hirveästi mitään yksityiskohtia niin tulen aina silti muistamaan sen tunnelman ja haikeuden, jota se kirja huokui. Mielestäni sen on kauneimpia rakkaustarinoita ikinä. Taisteli tosin paikastaan Cecilia Ahernin Ps. Rakastan sinua kirjan kanssa. 

Charlaine Harris: Dead to the world


(Kuva: Itseotettu tällä kertaa, sattui olemaan koneella ;))

Dead to the world on neljäs osa Sookie Stachouse- sarjaa. Sitä, johon tv-sarja True Blood (mielestäni aika löyhästi) perustuu. Mielestänin tämä vampyyrikirjallisuus voittaa mennen tullen twilightit sun muut, vaikka ei tämäkään nyt mitenkään vakavaa fantasiakirjallisuutta ole,ja seksillä mässäillään melkein yhtä paljon kun tämän kirjasarjan tv-versiossakin. Kirja, kuten muutkin tämän sarjan osat, on kyllä hyvinkin viihdyttävää ja ennen kaikkea helppolukuista englantia, joten alkuperäiskielellä lukeminen ei tuota juurikaan vaikeuksia. Suomennoksia en ole lukenut yhtään, ja luulen että näitä on parempi lukea engalnniksi vaikka yleensä minulla ei olekaan ollut suomennoksia vastaan mitään. Parasta näissä kirjoissa on ehdottomasti se idea, että vampyyrit yrittävät sopeutua päällepäin tavallisesta vaikuttavan yhteiskuntaan, ja se että vampyyrihahmot ovat niin herkullisia. Kuten esimerkisi tässä kannessa esiintyvä Eric (joka yllättäen on lempparini).

Tässä kirjassa maailmaan, jossa on ollut jo vampyyreja ja ihmissusia, ja muodonmuuttajia, astuu kuvaan jo noitiakin. (niin ja vähän puskista tarinaan tulee jo keijukin, joita ei muistaakseni tätä kirjaa ennen olekaan näissä kirjoissa esiintynyt, vaikka ne olivat tv-sarjassa jo niinkin isossa roolissa.) Juonesta en nyt halua kirjoittaa tämän enempää, koska nämä kirjat ovat sellaisia, että pienikin spoilaantuminen saattaa viedä lukunautinnon. Nimittäin, kuten tv-sarja versionsakin, tämä kirja luottaa clifhangereihin lukijan mielenkiinnon ylläpitäjinä, ja melkein jokainen luku loppuu sellaiseen. Joten keskityn nyt lopuksi kertomaan hieman tunnelmiani kirjasta hivenen yleisemmällä tasolla.

Tarina on jälleen kerran mielenkiintoinen, viihdyttävä ja koukuttava. Se mistä en tässä kirjassa oikein pidä, on se että pitkän juonenkehittelyn jälkeen kaikki ongelmat ratkeavat lopulta jotenkin liian helposti ja nopeasti ottaen huomioon, miten ne välillä muotoutuva hieman hitaastikin ja ehdottomasti monimutkaisesti. Sanoisinko nyt näin, että ratkaisut ovat hivenen liian helppoja. Aivan kuin kirjailija olisi kyllästynyt tarinaan joskus puolenvälin jälkeen, ja alkaa juosta kohti loppuratkaisua pää kolmantena jalkana. Lisäksi kirjassa oli mielestäni ehkä pari seksikohtausta liikaa. Jos niitä olisi ollut vähemmän niin ehkä pääjuoni olisi ehtinyt kulkemaan jotenkin hitaammin. En tiedä..

Jokatapauksessa pidin tästä kirjasta, ja varmasti jatkan tämän sarjan lukemista hamaan loppuunsa asti. Aivan kuten jatkan sen tv-sarjankin, True Bloodin, katsomista. 

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Sophie Kinsella: Minishoppaaja



(Kuva: https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789510371916)


Uskalsin lainata kirjastosta viimein pikalainan, jonka laina-aika on vain viikon, koska tiesin, että kun aloitan tämän kirjan, luen sen myös nopeasti. Niin myös tein, sillä lainasin tämän eilen, ja sain tänä aamuna luettua loppuun. Minishoppaaja on jatkoa Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjalle, josta olen lukenut joskus kaikki edelliset osat. Jälleen kerran himoshoppaaja vei sydämeni, ja nauratti minua tuhannella eri tavalla. Nämä Sophie Kinsellan kirjat ovat jotenkin niin hykerryttäviä. Ne saavat minut aina hyvälle tuulelle. Tämä on sitä, mihin kevyempi kirjallisuus parhaillaan pystyy, ja yksi syy siihen, miksi luen myös chic lit-kirjoja, miksi näitäkin kai tulisi luonnehtia.

Minishoppaaja kertoo lisää Himoshopaaja Becky Brandonin (omaa sukua Bloomwood) elämästä ja täytyy sanoa, että toilailuista. Tällä kertaa mukana on myös Beckyn 2-vuotias tytär Minnie, joka tuntuu perineen äitinsä intohimon kauniisiin vaatteisiin ja tavaroihin. Kommelluksilta ei tietenkään taaskaan vältytä. Juonesta en nyt viitsi paljastaa tämän enempää, koska en halua spoilata ketään. 

Minishoppaaja, kuten kaikki himoshoppaajakirjat on hyväntuulinen, jännittävä ja ihana kirja. Becky on mielestäni aivan ihana hahmo, joka on hyväsydäminen ja tarkoittaa aina hyvää vaikka onnistuukin aiheuttamaan paljon ongelmia. Se on ehkä koko kirjassa parasta, että päähahmo on vähän höppänä. Se jotenkin uppoaa minuun. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat vähän piristystä arkeensa. Minua tämä kirja ainakin pirsti. :)

perjantai 18. toukokuuta 2012

Elizabeth McGregor: Sisilian Auringon alla

                   Kuva: https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789525701289



Olen viimeaikoina halunnut lukea kevyttä rakkaushömppää. Tai ainakin kevyehköjä. Rakkaustarinoissakin on usein syvällinen juoni ja kaunis tarina. Tällainen kauni tarina oli myös tämä Elizabet McGregorin Sisilian auringon alla. Ennen kaikkea kirja valikoitui luettavakseni sen kauniin kansikuvan takia. Houkutteleva vai mitä? Ainakin jos on romantiikan nälkäinen.

Sisilian auringon alla kertoo erään äidin ja hänen tyttärensä tarinan. Tytär Zeph on elämänsä käännekohdassa, hänen avioliittonsa on ongelmissa ja Zeph poikansa kanssa äitinsä Coran huomaan. Cora on aina ollut Zephin mielestä virheetön. Coran menneisyydestäkin paljastuu kuitenkin jotain, joka laittaa Zephin miettimään omaa elämäänsä sekä suhdettaan vanhempiinsa. Niin äitiinsä kuin jo edesmenneeseen suuresti kaipaamaansa isään.

Kirjassa yhdistyivät kahden naisen tarinat sekä Italian kauniit maisemat siinä sivussa. Kirja oli kaunis ja hyvin kirjoitettu. Tosin olen lukenut kauniimpiakin rakkaustarinoita. Tässä kyseisessä kirjassa oli ehkä parasta, että se sijoittui osittain Italiaan. Tosin nimen perusteella olisin luullut, että se sijoittuisi sinne enemmissäkin määrin. Kevyt mutta syvällinen kirja oli kuitenkin kyseessä. Tosin sanoisin, että ehkä sellainen keveänsyvällinen. Ihana välipalakirja romnatiikannälkään. Enempää en oikein osaa sanoa.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Candace Bushnell: Sinkkuelämää Carrien nuoruusvuodet

                                              (  Kuva: http://www.prisma.fi/market/prisma?a_Visit:tuote=b62oryka1zixozd9&kategoriaTunniste=PokkariViihde&path=Viihde%2FKirjaPaperi%2FPokkarit%2FPokkariViihde&myymala=Prisma+Itäkeskus&paikkakunta=Helsinki&osuu )

Kerrankin teen kirjapostauksen heti sen perään, kun olen kirjan lukenut. Tämä oli yksi niistä kirjoista, jotka lainasin eilen kirjastosta, ja kuteen huomatte tämä oli erittäin nopealukuinen. Tämä kai luokitellaann nuorten kirjaksi, tai ainakin se kirjastossa löytyi nuortenosastolta. Ehkä enemmän on kyse nuorten aikuisten kirjoista, tai jotain sinnepäin. Tosin aika teinihömppäähän tässä enimmäkseen oli. Se ei tee tästä kuitenkaan mitenkään huonoa kirjaa. Tämä oli mielestäni oikeastaan aika kelpo kirja, vaikka tv-sarjaa katsoneena vierastinkin joitain puolia tarinassa. Tästä nimittäin löytyi sarjan Carrieen nähden jonkinverran ristiriitaisuuksia. Tosin kyseessä on Candace Bushnellin näkemys Carriesta, joka varmaankin poikkeaa tv-sarjan Sinkkuelmää käsikirjoittajien käsityksestä. Mene ja tiedä, sillä en ole Bushnellin Sinkkuelämää.kirjaa lukenut, koska se ensikatsomalta vaikutti tylsältä.

Jokatapauksessa Carrien Nuoruusvuodet oli mielestäni viihdyttävä kirja, ja luin sen oikein mielelläni. Kirjahan kertoo Carrien viimeisestä lukiovuodesta pienessä maalaiskaupungissa Cantelburyssa. Carrien vuoteen mahtuu paljon; Seurustelua, kirjoittamista, ystävyyksiä ja petoksiakin. Carrien täytyy tasapainoilla uuden poikaystävän, koulun ja hänelle niin rakkaan kirjoittamisen välillä. Kirjassa tuntuukin olevan monella hahmolla, niin Carriella kuin hänen ystävillää, itsensä etsimisen ja identiteetin luomisen kausi. Carrie joutuu miettimään haluaako hän keskittyä kouluun, harrastuksiisna ja omiin haaveisiinsa vai poikaystäväänsä. Kaiken tämän keskellä hän kuitenkin tarkastelee maailmaan hieman samaan sävyyn kuin vanhempi minänsä tv-sarjassa. Ei ehkä niin terävästi mutta aika lähelle päästen.

Kirjassa onkin aika feministinen sanoma takana. Sanoma siitä pitäisikö tyttöjen ja naisten tavoitella omia unelmiaan, vai pitäisikö heidän unelmiensa ja tavoitteittensa koskea vain miehiä, ja sitä kuinka heidät saa pidettyä. Carrie kuvataan kirjassa paikoitellen vahvana, feministisenäkin nuorena naisena, mutta paikoitellen myös poikaystävästään riippuvaisena ja mielyttämisenhaluisena. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä ristiriitaa mikä meillä naisilla saattaa jossain elmänvaiheessa olla. Sitä ollakko oma itsensä ja toteuttaa omia toiveitaan ja unelmiaan, vai heijastaako itsensä ja tavoitteensa elämässä miesten kautta. Itselleni tässä ristiriidassahan on vain yksi vastaus, joka on tuo ensimmäinen vaihtoehto. ;)

Aika hassua sinällään. Tuntuu, että olen nyt viimeaikoina lukenut tällaisia feministisvivahteisia kirjoja. Tulee ihan feminismikatkuiset teiniajat mieleen. ;) Nykyäänhän en edes määrittele itseäni feministiksi sinällään, vaan ennemmin kannatan yleistä tasa-arvoa. Toisaalta on minulla joitain feministisiä mielipiteitä edelleenkin, ja olen naisten asian kannalla, noin periaatteessa. Haluaisin kuitenkin ajatella, että en ole sitä polkemalla miesten oikeuksia, vaan otan heidätkin pohdinnoissani ja mielipiteissäni huomioon.

Rakastan kirjoja, jotka saavat minut ajattelemaan ja keveydestään huolimatta tämä kirja oli juuri sellainen. Taisinpa saada sen avulla taas kipinän kirjoittamiseenkin. Aion harrastaa sitä viimeistään kesällä taas enemmän. Jotkin kirjat ovat kyllä yllätyksiä täynnä. Ennakkoluulojeni takia meinasin jättää tämänkin kirjan kokonaan lainaamatta. Sitten kävikin niin, että se osui ja upposi minuun. ;)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kirjastokäynti!

Kävin tänään kirjastossa. Kuva kirjoista löytyy täältä, kuten myös muita kuvia, ja tunnelmia tältä päivältä.

Käykäähän kurkkaamassa. Ennemmin tai myöhemmin tähän blogiin tulee sitten juttua kyseisistä kirjoista ;)

(oon ilkee ja yritän huijata teitä tällä tavalla lukemaan myös toista blogiani taas. Hih. : D Älkää tykätkö kyttyrää. Ja pakkohan ei toki ole sitä mennä katsomaan. ;))

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ariella Papa: Rajaviivalla

Tällä kertaa jää kuva tästä postauksesta pois kun en löytänyt järkevää kuvaa googlehaun kautta, eikä minulla ole kirjaa nyt käsissäni, jotta voisin siitä itsekään ottaa kuvaa. Anteeksi nyt kovasti. Vaan eiköhän tästä nyt jonkinlainen postaus saada aikaiseksi ilman sitä kuvaakin. Tämä on kolmas niistä kirjoista jonka luin pääsiäislomalla. Lukemaan houkutteli nimenomaan tuo kirjan nimi. Tosin kirja osoittautui erilaiseksi kuin miksi sitä kirjan nimen perusteella luulin.

Kirja kertoin nuoresta naisesta, joka on töissä jonkinlaisessa lehdessä, joka liittyi kai jotenkin pyöräilyyn. Hän asuun kirjan alussa vanhempiensa luona mutta muuttaa kirjan edetessä pian erään ystävänsä kanssa Lontooseen, jossa siis käy töissä. Hänen työnsä on nimenomaisesti sihteerin työtä. vaikka hän haaveileekin kirjoittamisesta, ja puhuu aina humalassa ollessaan unelmastaan perustaa oma lehti.

Kirja kuvaa hänen ja hänen ystäviensä elämää. Lisäksi asiaan kuuluu myös miehiä, ja romantiikkaa. Se ei kuitenkaan ole kirjan pääteema. Nimensä mukaisesti kirjassa käsitellään sitä kuinka tämä päähenkilö on elämänsä rajaviivalla, aivan kuten hänen ystävänsäkin. He ovat päälle parikymppisiä, jotka ovat oikeastaan nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa henkisesti. Heidän täytyy tehdä valintoja, jotka voivat vaikuttaa heidän loppuelmäänsä.

Kirjan lopussa päädytään jonkinlaiseen ratkaisuun erinäisissä asioissa mutta lopullista loppua siinä ei tavallaan kerrota. Henkilöt jäävät lopussa rajaviivalle huolimatta eräistä tekemistään valinnoista, etenkin päähenkilö. Lopussa tulee sellainen tuntu, että siitä vasta kaikki onkin alkamassa. En osaa sitä sen tarkemmin selittää. Teemana tässäkin kirjassa tuntui olevan se, että ihmiset määrittelevät itse elämänsä kulun, ja se voi johtaa mihin tahansa. Tässäkin käsiteltiin kevyen viitekehyksen sisällä aika isojakin asioita. Pidin kirjasta, se oli mukava välipala. ;)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä



Tässä olisi sitten toinen pääsiäislomalla lukemistani kirjoista. Täysin erilainen kuin se Leena Lehtolaisen dekkari. Kirjan VIP-ihimisiä on kirjoittanut sama kirjailija, jonka kirjan Paholainen pukeutuu Pradaan olen joskus muistaakseni lukenut. Siitä olen katsonut elokuvankin. Miein tässä juuri, että onkohan vip-ihmisiä kirjasta tehty elokuvaa...hm..?

No, se siitä miettimisestä. Jospa nyt kuitenkin mentäisiin eteenpäin tämän kirjapostauksen kanssa. ;) VIP-ihmisiä on taas Chic Littiä parhaimmillaan! (anteeksi jos en kirjoittanut tuota oikein!). Kirja kertoo Bettestä, joka on kyllästynyt tylsään pankkityöhönsä, ja päättää ottaa lopputilin. Kuuluisaa kolumnia pitävän enonsa kautta hän pääsee töihin PR-firmaan, jonka tarkoituksena on tuntea kaikki tuntemisen arvoiset ihmiset, niin sanotut VIP-ihmiset, ja järjestää heille juhlia. Betten työhön kuuluukin juhliminen, ja VIP-ihmisten tunteminen,sekä tapahtumien organisointi heille. VIP-ihmisten maailma ei kuitenkaan ole aivan sellainen miksi sitä voisi luulla. Tarkoituksena tuntuu olevan hillitön juhliminen. Vaikka Bette nauttiikin siitä osasta työssään, jossa hän saa järjestää ja organisoida tapahtumia, tulee hän tutuksi myös työn varjopuolien, kuten yksityisyyden puutteen kanssa.

Vip-ihmisiä on ennekaikkea kertomus jälleen nuoren naisen itsensä ja identiteettinsä löytämisestä. Kirjan päähenkilö Bettelläkin on ollut jo monenlaisia rooleja elmässään nuoresta iästään huolimatta. Hänen nuorena omaksumansa hippielmäntyyli, jota hänen vanhempansa edustavat, on vaihtunut monessa suhteessa päivastaiseen. Tämä aiheuttaa kuitenkin ristiriitoja, eikä toinen elämäntapakaan ole se aivan oikea. Kirjan teemoja ovat itsensä etsimisen lisäksi myös ystävyys, ja onhan siinä toki romantiikkaakin. Erään miehen kanssa Bette onnistuukin kohtaamaan oman elämänsä ristiriidat, ja taitaa rakastuakin.

Näennäisesti kevyeen ja romanttiseen aiheseen on mielestäni saatu syvyyttä tässä kirjassa. Kaiken takana on taas oman identiteetin rakentuminen, ja se että joskus ihminen huomaa tavoitelleensa ja saavuttaneensa jotain, mikä ei sitten loppujen lopuksi osoittaudukaan sellaisenaan siksi omaksi jutuksi. Mielestänin tässä kirjassa samona on myös se, että me itse muovaamme itsemme, eikä muiden asettamiin muotteihin asettuminen ole koskaan hyvä ratkaisu.

Kaiken kaikkiaan VIP-ihmisiä oli lukunautinto niin kevyenä viihteenä kuin syvällisiäkin ajatuksia herättävänä kirjana. Juuri tällaisesta "hömppä"kirjallisuudesta minä pidän!!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen Murhani




Olen lukenut Leena Lehtolaisen kirjoittamia Maria Kallio- dekkareita joskus yläasteelta lähtien. Jostain syystä tämä ensimmäinen kirja kyseistä laatua on jäänyt minulta väliin. Löysin kirjan pääsiäisenä anoppilasta, ja luin sen   pääsiäisloman aikana. Kirja piti otteessaan aivan loppumetreille saakka, ja sen lukemiseen meni vain perjantai ilta, ja seuraava lauantai. Lauantai-iltana en malttanut käydä nukkumaan ennen kuin oliln saanut kirjan luettua loppuun. Dekkarinnälkä kai iski, koska en ole pitkään aikaan sellaisia lukenutkaan.

Leena Lehtolaisen kirjoissa pidän erityisestä vahvoista naishahmoista, joten Maria Kalliot ovat sydäntäni lähellä. Tämä kirja kertoi Maria Kallion ensimmäisestä murhatutkimuksesta. Kirjan alussa hän on sijaistamassa kesäsijaisuutta oikeudtiede opintojensa ohella. Kirjassa paljastuu, että hän on käynyt poliisikoulun ja esimieskoulutuksenkin, joka antaa hänelle rikoskomisarion pätevyyden, ja tällaisena viransijaisena hän tässä kirjassa toimii. Hän on kuitenkin kahden vaiheilla, tehdäkö töitä poliisina vai jatkaako oikeustieteen opintojaan. Kesän lopussa tapahtuu kuitenkin murha, jota Maria Kallio alkaa selvittää. Hänen ensimmäinen murhajuttunsa erinäisten kapakkatappelujen ja tappojen selvittelyn jälkeen.

Murha sijoittuu Helsingin opiskelijapiireihin, nimeomaan kuoroon. Opiskelijakuoro on kokoontunut saarelle harjoittelemaan ohjelmaansa viikonlopun ajaksi. Opiskelijat saavat kuitenkin rajun herätyksen, kun aamulla yksi heistä löytyy kuolleena rantavedestä, reikä päässään. Kyseessä on vieläpä mökin isäntä. Näistä nuorista osa on Maria Kalliolle tuttuja ennestään, ja suunnilleen myös saman ikäisiä. Yksi kantava teema kirjassa on murhan tutkimisen lisäksi myös se, että Marialla on vaikeuksia erottaa virkaminänsä omasta itsestään, ja hän on joitakin epäiltyjä kohtaa hieman liian epävirallinen ja tuttavallinen. Murhatusta nuoresta miehestä paljastuu tutkimusten aikana paljon sellaista, joka sopii hyvin murhan motiiviksi. Maria Kalliolle ongelmia tuottaakin se, mistäpäin murhaa pitäisi selvittää. Motiivina voi olla niin mustasukkaisuus kuin aivan muutkin, kauaskantoisemmat syyt. 

Kirjaa lukiessani murhaaja alkoi joskus puolenvälin jälkeen olla itselleni aika selvä asia. Aika helposti siis lukija pystyy päättelemään murhaajan. Tällä on mielestäni hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta on siistiä tajuta murhaaja jo ennen kuin kirjan päähenkilö sen tajuaa, mutta toisaalta se saisi olla hieman vaikeampaa. Mielestäni murhaakin kiinnostavampaa kirjassa on sen päähenkilön itsensä etsintä. Maria Kallio tuntuu olevan samojen kysymysten äärellä kuin monet muutkin reilusti parikymppiset nuoret ihmiset. (Maria Kallio on tässä kirjassa muistaakseni 23-vuotias). Tämä tekee hänestä samaistuttavan hahmon urapohdintoineen, ja itsepohdiskeluineen. Lisäksi kirjassa kuvataa naispuolisen rikospoliisin vaikeuksia tulla otetuksi vakavasti. Kirjassa, kuten muissakni lukemissani Maria Kallio- dekkareissa, käydään läpi paljon sitä, miten miehiseksi katsotussa ammatissa naisen täytyy tasapainoilla virkaminänsä ja oman minänsä sekä elämänsä kesken. Tässä kirjassa nähdään jo osviittaa siihenki, vaikka enemmänhän tämä toki korostuu niissä kirjoissa, jossa Marialla on jo perhe ja lapsia. 

Kuten aluksi sanoin, parasta tässä kirjassa on tämän naispäähenkilön vahvuus, ja hänen kokemansa ristiriidat. Kirjassa kuitenkin osoitetaan, että nainan pystyy ihan mihin vain, jopa ongelmien keskellä. Tasapainoilu uraminän ja yksityisminän välillä voi olla naiselle jopa vaikeampaa kuin miehelle. Etenkin miesvaltaisella alalla. Maria Kallon täytyy tässäkin kirjassa tehdä lujasti töitä sen eteen, että häntä kuunnellaan, ja että hänen kykyihinsä luotetaan. Tämä on ihanan feminististä dekkarointia, jos niin voi sanoa. ;) Suosittelen kaikille naisille, jotka ovat dekkareiden ystäviä, niin ja miksi ei myös miehille. Tästä saa ainakin erilaista näkökulmaa, ja ajattelemisen aihetta ihan yhteiskunnallisellakin tasolla esimerkiksi tasa-arvosta naisten ja miesten välillä. 

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäislomalla sain luettua kokonaiset kolme kirjaa. Myöhemmin olisi sitten tulossa postausta niistä. Nyt tarkoitukseni on lähinnä ilmoittaa, että lisäsin tuonne sivupalkkiin linkin toiseen blogiini, joka kertoo ihan vain elämästäni muutenkin kuin vain kirjallisuuden ja lukemisen kautta. Jos kiinnostaa yhtään, niin tervetuloa vaan lukemaan. :)

Tässä vielä osoite sinne erikseen. http://narseskanelamaa.blogspot.com/

Ei minulla nyt muuta. Paitsi se, että olen saanut lukuinnostukseni takaisin, ja lukuvinkkejä otettaisiin vastaan ;) Elikkä rohkeasti vain kommentoimaan : D

torstai 5. huhtikuuta 2012

Jane Green: Kirjaflirttiä



Luin tämän kirjan aikoja sitten, muistaakseni tammikuussa. Omassa lajissaan kirja oli ihan jees, mutta olen lukenut parempiakin. Parasta kirjassa oli ehkä se, että se sijoittui kirjakauppaan, ja kertoi naisesta joka oli sellaista avaamassa.

Kirjaflirttiä kertoo Cathystä ja hänen ystäväpiiristään, joka on ollut yhdessä aina opiskeluajoista lähtien. Sitten vieras menneisyydestä saapuu hämmentämään Cathyn ja hänen ystäviensä elämää, ja he joutuvat kohtaamaan menneisyytensä, ja miettimään elämäänsä tarkemmin. Myös eräs uusi ihminen tulee Cathyn elämään ja tuo mukanansa romantiikan tuulahduksen.

Siinä siis kirjan juoni pähkinänkuoressa niin sanotusti. En muista kirjasta hirveästi ykstyiskohtia, ja juonenkin vain paikoitellen. Eli ei tämä ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta minuun. Luin kirjan kyllä muistaakseni nopeasti mutta se johtunee siitä, että tämä oli helppolukuinen kirja, ja vaikka siitä ei tullut yksi kaikkien aikojen suosikeista, niin se onnistuin luomaan sen verran kiinnostusta, että halusin tietää, mitä siinä tulee tapahtumaan.

Kaikenkaikkiaan ihan viihdyttävä kirjavälipala. Voisin ehkä joskus lukea muitakin Jane Greenin kirjoja, jos tekee mieli lukea jotain nopeaa ja helppolukuista. 

Tove Jansson: Muumilaakson Marraskuu




Muumilaakson Marraskuu oli ihana kirja, jonka luin parissa päivässä. Eihän se paksu ole, ja muutenkin se on helppolukuinen, mutta silti sanoisin, että nopea lukemiseni johtui kirjan mahtavuudesta. Ainoa asia, joka minua aluksi harmitti,oli se ettei tässä kirjassa ole muumiperhettä mukana. Tai siis on tavallaan mutta oikeastaan ei.

Selitänpä tarkemmin. Muun muassa erär Hemuli ja Vilijonkka päättävät omilla tahoillaan tulla vierailemaan muumitaloon muumiperheen luokse. Molemmilla on vierailuun omat syynsä. Vilijonkka esimerkiksi kokee järkytyksen omassa siistissä kodissaa, ja alkaa kaipailemaan seuraa, muistaen edellisen vierailunsa muumitalossa.

Muumitaloon saapuu muitakin vieraita. Näitä ovat esimerkiksi Mymmeli ja Ruttuvaari. Vieraat saapuvat kukin omaan aikaansa, ja saavat huomata, ettei muumiperhe olekaan kotona. Vieraat kuitenkin jäävät ja kukin alkaa huolehtia talosta omalla tavallaan. Hemuli tekee töitä, mitä olettaisi muumipapankin tekemän. Keittiöstä tulee Vilijonkan aluetta. Ruttuvaari samaistuu muumien esi-isään ja alkaa etsiä tätä, ja löytääkin. Tai ainakin luulee löytävänsä. Kirjassa esiintyy myös pieni olento, joka tykkää lukea, ja jota harmittaa eniten muumimamman poissaolo.

Toivottavasti en nyt paljastanut liikaa. Tässäkin muumikirjassa, kuten niissä parissa, jotka olen ennen lukenut, kiehtoo ennekaikkea niiden pohdiskeleva ja filosofinen luonne. Muumilaakson Marraskuukin laittoi pohtimaan monia asioita. Parhaat kirjat usein saavat minut ajattelemaan. Kantavana teemana tässä kirjassa on yksinäisyys, ja se miten yksilöllisesti ihmiset (tässätapauksessa olennot) sen kokevat. Joillekin yksinäisyys on kauhea ajatus. Toiset nauttivat siitä jollain tasolla, ja toiset nauttivat siitä erittäin paljon. Yksioleminen voi olla pelottavaa mutta siinä on hyvätkin puolensa. Kirja opettaa ehkä myös sen, että asiat, mitkä tapahtuvat, ovat aina omasta itsestä kiinni. Lopulta se, mistä yksilö saa voimaa tehdä asioita, riippuu hänestä itsestään, vaikka toki toiset ihmiset voivat siinä auttaa.

Menipäs tosiaan pohdiskelevaksi tämä koko teksti. Kirjasta jäi kuitenkin päällimmäiseksi hyvä fiilis, vaikka se olikin paikoitellen aika haikea. Luultavasti haluan lukea tämän joskus vielä uudestaankin. Seuraavaa muumikirjan lukemista odotellessa ;)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

J. R. R Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin



Tein sen, mitä olin yrittänyt tehdä jo muutaman vuoden. Luin vihdoin Hobitin, ja vieläpä loppuun asti. En kyllä oikein ymmärrä, miksi siinä meni niin pitkään, koska onhan se paljon lyhyempi kuin Taru Sormusten Herrasta trilogia, jonka olen lukenut jo aikoja sitten. Eikä se ole niin hidaslukuinen muutenkaan. Ainakin osittain pitkä aika, mikä sen lukemiseen kului, johtui varmaan siitä, että yritin lukea sitä ensin alkuperäiskielellään, eli englanniksi.  Pääsin kyllä yli puolenvälin, ja aika viimeisiin lukuihin mutta jotenkin se loppuun lukeminen jäi. Nyt sitten tässä talvella aloin lukea suomennnosta. Yli kuukausi siinä kyllä meni, täytyy myöntää, mutta sain sen luettua!! 

Täytyy heti ensimmäiseksi sanoa, että rakastuin tähän kirjaan täysin. Tässä oli kaikkea, mitä hyvältä fantasiakirjalta odotan. (no yllätten, liekö fantasiakirjoja ollutkaan ennen Hobittia ja Sormusten herraa...?Ainakaan kovin tunnettua sellaista). Jokatapauksessa, tarina alkaa siitä, kun eräs Herra Bilbo Reppuli, joka on siis paikassa nimeltä Kontu asusteleva rauhaa rakastava hobitti, saa yllättäviä vieraita. Tästä saa alkunsa seikkailu, joka vie Bilbon kohti erilaisia seikkailuja, ja arteenetsintää. Matkan aikana hobitti näkee ja oppii paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Tarinassa vilisee hiisiä, kääpiöitä, haltijoita, velho, ja jopa lohkäärmekin. 

Hobitti valotti monia seikkoja, jotka jäivät Taru Sormusten Herrasta- trilogiassa epäselviksi. Hobitti oli myös ehkä hieman kevyempää luettavaa kuin Taru Sormusten Herrasta, niin kirjoitusasultaa kun tunnelmaltaan. Se ei missään vaiheessa menny kauhean synkäksi. Toki siinäkin oli omat surulliset ja synkähköt kohtansa, mutta perustunnelmaltaa se oli kevyempi. 

Lempikohtani kirjassa on se, missä Bilbo tapaa klonkun. Kirja kokonaisuudessaan oli kyllä niin ihana, että tulen lukemaan sen varmasti vielä uudestaankin. Niin, ja jos minulla joskus on lapsia, luen sitä varmasti myös heille. Suosittelen Hobittia kaikille, jotka tykkäävät fantasiakirjallisuudesta, ja niille jotka haluavat kunnon seikkailua kirjoihinsa. 


torstai 29. maaliskuuta 2012

Yhteenveto vuonna 2011 luetuista kirjoista


Bernard Cornwell: Viimeinen Kuningaskunta

Torey Hayden: Lapsi Muiden Joukossa

Audrey Niffenegger : Hänen Varjonsa Tarina

Charlaine Harris: Club Dead

Nora Roberts: Julkinen Salaisuus

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri matkalla

Julia Kelly: Toisella Silmällä

Richard Matheson: Olen Legenda

Alice Sebold:Oma Taivas

George R. R Martin: Valtaistuinpeli: Tulen ja Jään laulu 1. osa

Louisa M. Alcott: Pikku Naisia

Tove Jansson: Muumipapan Urotyöt

Audrey Niffenegger:Aikamatkustajan Vaimo

Ruth Rendell: hepokatti

Victoria Connelly: A Weekend with Mr. Darcy

George R.R Martin: Kuninkaiden Koitos

Nicholas Sparks: Haikein Terveisin

Pirjo Rissanen: Sielunsisaret

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Yhdeksäntoista kirjaa, sen verran sain luettua vuonna 2011. Muutama lukemani teos on kuitenkin jäänyt joukosta pois, jotkut joita en enää muista niin tarkkaan. Tänä vuonna tavoitteeni olisi tuplata luettujen määrä. Tai oikeastaan vähän enemmänkin kuin tuplata, pikkiriikkisen siis. Tavoitteena olisi lukea 50 kirjaa nyt vuonna 2012. Kolme olen tähän mennessä tänä vuonna jo luettua,  tai vasta kolme, miten sen nyt ottaa. :D Eli pitäisi kai vähän kiristää tahtia, että varmasti ehtii. : D 

Ihan hyvä listahan tässäkin toki on mutta haluan lukea enemmän. ;) Jokatapauksessa kohta pääsen kirjoittelemaan jo tämän vuoden kirjoista. Olen siis lukenut nyt Tove Janssonin Muumilaakson Marraskuu- kirjan, J.R.R Tolkienin Hobitin ja erään Jane Greenin kirjoittaman kirjan Kirjaflirttiä. Näistä olisi sitten postausta luvassa seuraavaksi.

Stay Tuned ;)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet




No niin, nyt on viime vuuodelta jäänyt viimeinen postaamaton kirja vuorossa. Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet jatkaa Maria Kallio -sarjaa, jossa tämä ratkaisee jälleen uusia rikoksiaa. Tällä kertaa kysessä on maahanmuuttajataustaisten tyttöjen katoamiset. Koko kirjan kantavana teemana onkin naisten asema, ja oikeudet siinä missä maahanmuuttajatkin. Hyvin yhteiskunnallinen sanoma siis upotettuna suomalaiseen dekkariin, ja suomalaisen vahvan uranaisen elämään.

Itsehän luin Leena Lehtolaisen Maria Kallio- romaaneja jo joskus yläasteella, ja pidin niistä todella paljon. Nainen dekkarin päähahmona ja määrätietoisena uranaisena niinkin miehisellä alalla kuin ajattelee poliisien ja rikostutkijoiden olevan, kiehtoi minua. Taisin sitten myöhemmin jossain vaiheessa lukiossa kun olin, kirjoittaa lukijanelämänkertaani ja mainitsin Maria Kallion yhdeksi fiktiiviseksi esikuvakseni. 

Vaikka tässä kirjassa keskitytäänkin enemmän näihin juttuihin, ja maahanmuuttajanaisiin sekä heidän asemaansa, eikä niinkään Mari Kallioon ja tämän uraan, peilaa hänen asemansa hieman vastakohtaisestikin sitä, mikä on näiden maahanmuuttajatyttöjen asema. Kontrastia siis kahden erilaisen naistyypin kohdalla tuodaan jonkin verran esille. 

Minusta aihe oli hyvä Maria Kallio-dekkarin aiheeksi, sillä niissä on ennenkin ollut vähän feminististä juonnetta, ja naisten aseman puolesta taisteluakin. Dekkari, jossa on yhteiskunnallista sanomaakin, on dekkari joka kannattaa lukea vaikka ei dekkareista niin välittäisikään. Itsehän toki pidän dekkareista muutenkin. 

Tällä kertaa en viitsi paljastaa juonesta kovin paljoa, koska se vie mielestäni etenkin dekkarin lukemiselta paljon pohjaa. Senverran sanon, että tässä kirjassa Maria Kallio tutkii kolmen muslimitytön katoamista, ja yhden murhaa. Eli jännitystä riittää.

Pirjo Rissanen: Sielunsisaret




Jaaha, ja kohta alkaa olla vuoden 2011 kirjat paketissa ja viimeinkin pääsen siirtymään tänä vuonna luettuihin. Tämä olisi toisiksi viimeinen, josta tänne vuodelta 2011 kirjoitan. Eli kyseessä on kerrankin suomalaista tuotantoa. Naisille suunnttau vieläpä. Tai eihän sitä tiedä, voihan jotkut miehetkin tähän tykästyä. ;)

Sielusisaret on itsenäinen jatko-osa kirjalle Posliinihäät, jote en tosin ole lukenut. Aika hyvin pääsin kuitenkin kärryille mukaan. Luin tämän kirjan kun löysin sen joululomalla äitini kirjahyllystä, ja halusin lukea jotain kevyttä.  Ei tämä kyllä täysin kevyttä kamaa ollut, vaan tässä käsiteltiin naisten välisiä suhteita melko syvällisesti.

Tarina kietoutui enimmäkseen äidin ja tyttären välille, ja heidän suhteeseensa. Samalla siinä käsiteltiin avioliittoa, isäsuhdetta ynnä kaikkea muuta sellaista. Kaksi siskoakin taisi löytää toisensa. Kirja oli ihan jees, mutta ei kuitenkaan mitenkään älyttömän mahtava tai mukaansatempaava. Siitä huolimatta luin kirjan aika nopeasti, ja lukukokemus oli suht nautittava.

En nyt muista kirjasta kuin pääpiirteet, että ei se sen syvemmin minuun vaikuttanut. Ihan hyvä kirja kuitenkin jonka lukaisi oikein mielellään välipalana. ;)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Nicholas Sparks: Haikein Terveisin



Hahaa, nyt ollaan jo sitten aika lähellä loppua näissä rästipostauksissa, wohoo!!! Eli tämä kirja on sellainen, jonka luin ennen joulun ja uudenvuoden välisinä välipäivinä, kun äiti osti sen itselleen Lappeenrannan reissullamme. Taisin lukea muuten aika nopeasti, eli tämä toimi vähän sellaisena välipalakirjana, mikä ei nyt kuitenkaan tällä kertaa vähennä tämän kirjan arvoa silmissäni. 

Tämä on rakkaustarina, jolla ei ole niin onnellinen loppu. Toisaalta ei se loppu ollut niin kovin onnetonkaan, mutta ei siitä sen enempää. Olen jo paljastanut liikaa siitä tuossakin. Kuitenkin, kirja kertoo nuoresta miehestä, joka etsii elämälleen suuntaa, ja päätyy lähtemään armeijauralle, ja ajautuu Irakiin. Ollessaan lomalla komennukselta, hän kuitenkin palaa kotikaupunkiinsa, ja tapaa siellä vieraisilla,hyväntekeväsiyysprojektissa mukana olevan nuoren, omanikäisensä opiskelijatytön.

Tästä asetelmasta alkaa rakkaustarina, jonka sivssa käsitellään myös miehen suhdetta omaan isäänsä, joka on komleksinen lähinnä isän erakkoluonteen ja hiljaisuuden takia,sekä miltei pakkomielteisen vanhojen kolikkojen keräilyharrastuksen kanssa. Pääjuonena on kuitenkin nuorten rakkaustarina, ja nimenomaan siinä mielessä, miten se kehittyy, toimii kaukosuhteessa, ja miten sille lopulta käy, ja miksi.

Haikein Terveisin on nimensäkin mukaisesti aika haikea kirja. Kuten aina, Nicholas Sparks kirjoittaa liikuttavalla tavalla, ja paikoitellen luin taas vähän kyynesilmässä tätä tarinaa. Sparks osaa kirjoittaanäitä romanttisia kirjoja yllättävän hyvin ja tunteella, ollakseen mies.

Ihana kirja, ja aika kevyt lukea. Suosittelen romantiikan nälkäisille, ja niille jotka tuntevat tarvitsevansa vähän haikeutta ja kyynliä elämäänsä ;)

torstai 1. maaliskuuta 2012

George R.R Martin: Kuninkaiden Koitos



                         (Kuva: http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=1485)


Tämän kirjan luin joskus syksyllä, jo kauan ennen joulua. No okei, marraskuussa. Ennen joulukuuta jokatapauksessa. Loppujen lopuksi sillä nyt ei hirveämmin taida olla väliä milloin olen tämän lukenut, mutta vuoden 2011 luetuissa tässä vielä mennään.

Tämä Tulen ja Jään laulun toinen osa, kertoo nimensäkin mukaisesti kuningaiden juonittelusta, ja valtataistelusta, ja on jatkoa Valtaistuinpelille, josta olen joskus aiemmin täällä kirjoittanut. Aivan kuten edeltäjänsäkin Kuningaiden koitos jatkaa samaa suht äijämaisen fanasian linjaa. Väkivaltaa ja sekisä on edellee paljon, etenkin ensimmäistä. Juonittelut syvenevät, samoin monet hahmot saavat vielä lisää syvyyttä. Kirjassa on taas monta eri tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen.

Kuninkaansatamassa on uusi Kuninkaan Koura, joka yrittää pitää löyhät valtakunnan langat käsissään. Pohjoisemmassa koko valtakunnan kuninkaaksi pyrkivät sukujen päämiehet ottavat mittaa toisistaan. Samaan aikaan Talvivarassakin tapahtuu. Starkin suvun jäsenet ovat joutuneet erilleen toisistaan, ja ovat nyt jokainen enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa.

Samaan aikaan meren toisella puolen valtaistuimelta suistun suvun viimeinen elossa oleva jäsen, prinsessa ja Dothrakien kuningatas Daenerys yrittää löyttää laivastoa, joka veisi hänen meren yli, ja hän pääsisi vaatimaan rautaistuinta itselleen.

Samaan aikaan talvi on  tulossa.

Siiä juoni pähkinänkuoressa, toivottavasti en paljastanut liikaa. Kuninkaiden Koitos oli lukukokemuksena erittäin mainio. Tämänkaltaista fantasiaa on aina ihana lukea. Hyvää vastapainoa nykyajan vampyyrifantasialle, jota tulee joka tuutista. Juoni on tässäkin kirjassa eirttäin monipolveinen, ja henkilöhahmoja on niin paljon, että välillä heidän välisistä suhteistaa,ja henkilöistä ylipäänsä menee sekaisin. Ainakin jonkin verran. Tosin olen vielä toistaiseksi pysynyt kohtuullisen hyvin kärryillä. 

Väkivaltaa kavahtaville en tätä kyllä suosittelisi. Aika verisestä kirjasta on meinaan kyse. Joidenkin naisten makuun tämä voi olla hieman liian äijäfantasiaa, mutta minuun se kyllä uppoaa. Tarina on kuitenkin upea, ja onnistuu yllättämään lukijansa vähän väliä. 

Kohta voisikin olla jo aika lainata tämän saagan seuraava osa, jonka suomennettu nimi on muistaakseni Korppien Kestit. alkuperäiskielellä eli englanniksi en näitä vielä uskalla alkaa lukemaan, hyvä että suomenkielisessäkään tekstissä pysyn aina perässä. Ehkä sitten joskus, kun olen tämän ensin lukenut suomennoksina. ;)


keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Victoria Connelly: A Weekend with Mr. Darcy



















Nyt jatkuu viimein vuonna 2011 luettujen kirjojen postaus. Hieman olen jäljessä mutta toivotaan, että päästään vielä tähän kuluvaan vuoteenkin kiinni. Nyt kuitenkin jotain, jonk olen lukenut viime vuonna. Sain tämän kirjan Helsingin tuliaisina poikaystävän äidiltä joskus syksyllä muistaakseni. Lukemiseen meni liiankin pitkä aika mutta loppuun sain tämän kirjan ennen jouluaattoa, joulualusviikolla.

A Weekend With Mr. Darcy on tällaista ihanan kevyttä tyttökirjallisuutta, joka sopii erityisesti hieman vakavamman Jane Austen kirjallisuuden faneille. (noh, ainakin Austenit on klassikkoja). Kirja kertoo kahdesta naisesta, joiden elämään Jane Austen ja hänen kirjoittamansa klassikkokirjat kuulvuat erittäin vahvalla tavalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viikonloppuun, jonka molemmat naiset viettävät Jane Austen Konferenssissa, johon monet Austen fanit ovat kokoontuneet keskustelemaan Austenista, ja tämän kirjoista, 

Tietenkin samaan viikonloppuun mahtuu myös rakastumsita, romantiikkaa, ja aimo annos väärinkäsityksiä ja salaisuuksia hyvin Austenmaiseen tapaan. Molemmat naiset löytävät konferenssissa tahoillaa miehen, ja molemmilla on omat vaikeutensa rakastumsien kohteidensa kanssa.

No, mitä mieltä olen tästä kirjasta? Mielestäni tämä on omassa lajissaan erittäin hyvä, viihdyttävä ja hauska kirja. Mielelläni luen tällaista kirjallsiuutta aina silloin tällöin. Kirjassa on paikoitellen sitä samaa nokkeluutta, jota Jane Austenin teoksissakin on. Kevyemmässä muodossa tietenkin. Tästä kirjasta tulin hyvälle tuulelle. 

tiistai 14. helmikuuta 2012

Kadonnut lukemisinto ja inspiraatio!

Nyt ei ole tämän blogin kirjoittaminen edennyt kovinkaan hohdokkaasti. Vielä on muutama kirja bloggaamatta vuodelta 2011, ja tänä vuonna olen lukenut vasta yhden kirjan, jota en ennen ole lukenut (yhden luin viikonloppuna pitkästä aikaa).

Lukuinto ja inspiraatio on vain hieman kadoksissa, enkä tiedä mistä aloittaisin. Mikä kirja olisi niin hyvä, että tämä kuiva kausi loppuisi. En tiedä. Kirjastosta on muutama ollut jo kuukauden lainassa, eikä ole huvittanut niitäkään lukea vaikka ovat sinänsä kiintoisia kirjoja.

Joten, pyydän teiltä, lukijoiltani, jos vielä roikutte mukana, tekemään ehdotuksia kirjoista. Eli kommentoikaapa, ja antakaa kirjavinkkejä? Millä tämä lukutoukka pääsisi taas lukuvireeseen?

tiistai 7. helmikuuta 2012

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Täällä taas, ja tämän haasteen parissa, joka on ollut nyt kyllä vähän vaiheessa hieman pidempään kuin sen 30 päivää :D Vaan etenee kuitenkin, hitaasti mutta varmasti. Tämänkertainen otsikko tuotti kyllä jälleen kerran vaikeuksia, ja piti sen antaa muhia pitkään tuolla päänupissa. Juuri äsken kun katsoin listasta, että missä kohtaa olen menossa haasteessa vastaus tähän pälkähti päähäni. Intuitio on aika jees juttu ;)

Eli paras elokuvaksi tehty kirja. Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus, ja se sisältää Johnny Deppin ;) (Noh, aika pieni osa loppujen lopuksi hällä siinä elokuvassa, mutta sitäkin ihanampi. Niin ja elokuva olisi ilman Johnnyakin todella, todella hyvä).

Pidemmittä puheitta vastaukseni on siis Joanne Harrisin kirjoittama Pieni Suklaapuoti, josta Lasse Hallström on ohjannut ihanan, ihanan elokuvan, jossa mielestäni kirjan tunnelma näkyy ja etenkin huokuu erittäin hyvin. Rakastan sitä elokuvaa, ja rakastan sitä kirjaa.

Elokuva minulla on tuolla kokoelmissani, ja pitäisikin katsoa se taas joku kerta uudestaan. Kirjan voisin vielä joskus hankkia omakseni. Siitä on kuitenkin monta vuotta kun olen sen lukenut.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Day 18 – A book that disappointed you

Jatketaanpas tähän väliin tätä hasstetta, joka etenee erittäin hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Tämä tosin on jälleen erittäin, erittäin hankala kysymys. Yleensä en jaksa lukeakaan sellaisia kirjoja kokonaan, jotka ova tlähtemässä todella hunon kirjan puolelle. Etenkään, jos odotukset ovat olleet korkealla. Tästä tulee nimittäin mieleen vain eräs kirja, jota en edes jaksanut ruveta lukemaan ensimmäisten parin sivun jälkeen.

Kirja joka oli minulle pettymys olkoon siis Candace Bushnellin kirja Sinkkuelämään, johon se sarjakin (joka on muuten yksi lempisarjoistani) perustuu. Odotukset kyseisen kirjan suhteen olivat todella suuret koska sarja oli niin hyvä, ja koska olin lukenut samalta kirjailijalta kirjan Lipstick Jungle, tosin suomennettuna, ja olin pitänyt siitä. Sinkkuelämää ei vaan kirjana kolahtanut, koska se vaikutti parinkin  sivun perusteella todella paljon huonommalta kuin siitä tehty sarja. En oikein pitänyt kirjan rakenteesta, ja mielestänin se vaikutti niin tylsältä, etten sitä sitten loppuun lukenutkaan.

Saa nädä koetanko sitä koskaan loppuun lukeakaan, vaikka kesken jäänyt kirja harmittaakin minua. En vain halua pilata sarjasta tulleita hyviä fiiliksiäni, vaikka toki tiedänkin että se sarja perustuu tähän kirjaan aika löyhästi.

torstai 19. tammikuuta 2012

Ruth Rendell: hepokatti



















(Kuva: http://www.tornio.fi/index.php?p=RendellRuth)


Tässä olisi jälleen rästipostaus vuoden 2011 aikana lukemastani kirjasta. Tämän Ruth Rendellin klirjan bongasin elokuussa kirjaston poistomyynnistä. Siinä huomioni herätti ensimmäisenä tämä hauska kansikuva. Nimi ei tosin ollut kauhean houkutteleva mutta kansikuva sai minut katsomaan kirjan takakantta, joka lopulta herätti kiinnostukseni. Niin ja kun halvalla sai ;)

Hepokatti osoittautui sittemmin oikein hyväksi ostokseksi, sillä pidin kirjasta hyvin paljon. Tämän kanssa vietin aikaa sängyssä mielelläni muutaman päivän ajan. Oli vain pakko saada lukea. Hepokatti oli myös ensimmäinen kirja, jonka olen tältä kyseiseltä kirjailijalta lukenut, ja voisin tämn perusteella jossain vaiheessa lukea lisää hänen teoksiaan.

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Clodach Brown. Kirjan alussa hän muuttaa Lontooseen, ja aloittaa siellä koulun. Clodachilla on kuitenkin omat ongelmansa, kuten ahtaan paikan kammo, jota pieni kellariasunto ei paljon helpota. Kaikki kuitenkin muuttuu kun hän tapaa naapurissa asuvan Silverin, ja hänen hyysäämänsä kaveriporukan, joka viettää aikaansa kiipeillen katolla, kuka mistäkin syystä. Jotain kuitenkin tapahtuu, ja Clodagh joutuu muun muassa kohtaamaan menneisyyteensä jättämät asia. 

Jälleen kerran juonen kuvaus on aika suurpuirteinen mutta kun en halua taaskaan paljastaa liikaa. Kirjan parasta antia on sen henkilöhahmot, joilla kaikilla on omat kipeät ongelmansa ja muistonsa. Jokainen heistä löytää katolta jotain, joka auttaa heitä kutakin omalla tavallaan. Kirjan henkilöhahmoista useimmat ovat aika syviä, ja kaikkein mielenkiintoisinta on seurata jokaisen omaa, erilaista tarinaa. Kirjassa on aika psykologinen tuntu, ja se pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.

Mitä tästä opimme? Ei ole kirjaa nimeen katsominen. Myös hieman oudomman niminen kirja voi myös osoittautua yhdeksi parhaaksi kirjaksi, jonka koskaan tulee lukemaan. Tämä oli ehdottomasti yksi vuoden 2011 kirjahelmiä minulle.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Ajattelin jatkaa täät haastetta tässä välissä, että saan tämän joskus tehtyä. Tosin johan tässä on pidempään mennyt kuin se 30 päivää. Vaan hiljaa hyvä tulee. Niin ja lainausta menemään. Kyseessä on nyt aika pitkä lainaus, mutta ehdottomasti yksi kauneimpia. Tämä tulee nyt englanniksi, koska tämä kyseinen kirja on omistuksessani tässä alkuperäiskielessää. Eli...

Harry Potter and Deadhly Hallows page 551-552 :

" `for him?` shouted Snape.`Expecto patronum!` From the tip of his wand burst the silver doe: she landed on the office floor, bounded once across the office and soared out of the window. Dumbledore watched her fly away, and as her silvery glow faded, he turned back to Snape, and his eyes were full of tears. `after all this time?`  ´always` said Snape."

Tämä on yksi kauneimmista kohdista koko kirjasta, ja aina tätä lukiessani tulevat kyyneleet silmiin. Samoin kävi katsoeassa tätä kohtaa kirjasta tehdyssä elokuvassa. On se vain niin kaunista. Muut fanit tietänevät, mistä on kyse. Muille sanoisin vain, että rakkaudesta.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Audrey Niffenegger:Aikamatkustajan Vaimo













(Kuva: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512075016&gclid=CITCtNKl0K0CFYa-zAodIRQYnQ)


Tästä se lähtee jälleen liikkeelle tämänkin blogin jatko. Eli kuten luvattu nyt tulee se postaus Aikamatkustajan Vaimosta. Luin tämän kirjan jo joskus alkusyksystä 2011, mistä nyt ei sinällään vielä pitkä aika ole. Postauksen tekeminen on vain hieman viivästynyt, jostain syystä. Kirjan tapahtumat ja tunnelmat ovat kuitenkin vieläkin hyvin tuoreessa muistissa, ja se vaikutus oli ja on hyvinkin lähtemätön. Tämä on ehkä kaunein rakkaustarina, jonka olen koskaan lukenut, ja sen fantasiamainen olemus teki minuun hyvin vahvan vaikutuksen. Mitähän tästä kirjasta nyt sitten uskaltaisi kertoa.

Juonta en halua liikaa paljastaa mutta kirja kertoo Henrystä, joka kärsii aikasiirtymähäiriöstä. Hän tempautuu tahtonsa vastaisesti nykyajasta menneisyyteen, tai tulevaisuuteen. Eräällä retkellään hän tapaa pikkutytön nimeltä Clare, ja tästä alkaa kaunis tarina, jossa Henryn ja Claren kohtalot nivoutuvat yhteen. Enempää en nyt tässä viitsikään paljastaa.

Tämän kirjan tarina on mukaansatempaava ja kaunis. Luin tämän parissa päivässä, enkä malttanut hirveästi taukojakaan lukemisessa pitää. Kirja imi maailmaansa aivan täysin, ja hyvä että huomasin mitään, mitä ympärilläni tapahtui. Kyseessä on ehdottomast paras kirja, jonka vuonna 2011 luin.